tiistai 26. heinäkuuta 2011

KAHDEKSAN RAKKAUDEN TÄYTEISTÄ VUOTTA!

Mun mieheni kosi mua aikoinaan sanoilla: "Jos mulle rupiat vaimoksi, niin lupaan jotta pirän susta ja lapsista aina huolen". Vähempikin lupaus olisi riittäny, että olisin vastannut kosintaan myöntävästi.
ooo
Nyt täytyy sanoa kahdeksan vuoden kokemuksella, että päivääkään ei ole meidän avioliitossa ole ollut, ettei mieheni olisi pitänyt lupaustaan. Niin ja lisättäköön, että omasta vapaasta tahdostaan, ei pakottamalla :D!
ooo
Kun olimme juhlineet häitämme Ilmajoella Pojanluoman Seuralassa, niin heti maanantaina muutimme koko perhe Kuopioon.  Mieheni jäi hoitovapaalle töistään ja minä jatkoin opintojani Kuopion Muotoiluakatemiassa. Opintojen aikana syntyi Ellille velipoika Eino. Eino oli 3 kuukautta, kun jatkoin koulua ja mieheni hoiti meidän lapsia kotona. 
ooo
Kun perustin koulun ohella oman korupajan, mieheni on pitänyt huolen siitä, että lapset saa ruokaa, ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa, päällä on puhdasta vaatetta ja kotonaki joskus "jalaka jakaantuu" (että jotenki pysyys siivo). Pitkien työpäivien jälkeen yöllä kotiin tullessani, on mulla ollut ruoka valmiina odottamassa. Aamulla ennen töihin lähtöä kahvi keitettynä.
ooo
Parasta miehessäni on kuitenkin on se, että se on olemassa, vaikka ei tekisi mitään vaan vain on. Hän on rauhallinen, rento, stressitön ja hauska! Täydellinen isä lapsillemme ja täydellinen mies vaimolleen! Monta asiaa on muuttunut ja mullistunut yhteisen matkamme aikana, mutta yksi on pysynyt ja se on RAKKAUS.

MEILLÄ ON EDELLEEN HYVÄ OLLA YHDESSÄ VUODEN JOKAISENA PÄIVÄNÄ!


lauantai 23. heinäkuuta 2011

Lomareissulla Helsingissä

Olen viettänyt viimevuodet hirvittävän kiireistä elämää. Kun lopetin kaupanpitämisen vuoden vaihteessa, päätin, että elän tulevan vuoden asettaen lasten toiveet ja asiat vihdoinkin kaikkien asioitten edelle. Yksityisyrittäjänä se osoittautui kuitenkin melko haastavaksi.

Kesän alussa kuulin tarinan pikkupojasta, joka ei oppinut millään puhumaan. Eräänä päivänä poikaa oli (taas kerran) kiusooteltu lähtemään navettaan. Härnätty, että pikku lehemät tarttee Poijan apua ja toivoos poikaa tulemaan. Poika ei tykänny navetasta yhtää, varsinkaan se hajusta! Poika oli istunut tuvan lattialla pikku jakkaralla ja todennu selvällä suomen kielellä:

"Pystyn toteuttamaan vain yhden toiveen viikossa!"

Poika oppi puhumaan ja tarina jäi elämään.

Onneksi, sillä olen saanut tästä hyvän ohjenuoran kiireisenkin ajan keskelle. Pystyn toteuttamaan vain yhden toiveen viikossa. Olen luvannut neljän vuoden ajan viedä omaa poikaani junareissuun. Ajatuksena on ollut, että mentäisiin junalla Vaasaan jäätelölle ja takaasi. Tänä vuonna vihdoinkin sain toteutettua toiveen junamatkasta. Olen itsekkin haaveillut pienenä, että saisin matkusetella Helsingissä metroilla, ratikoilla, junilla ja busseilla. Onneksi minulla on poika, jonka kanssa saatiin toteuttaa yhteinen haave ja lähdettiin Helsinkiin. Matkaseuraksi saatiin serkkupoika Lauri ja Anne äitee.

Tavoitteena oli matkustaa Helsinkiin autolla. Sieltä ostettiin 2pv:n seutulippu, joka kattoi kaikki matkat, bussit, junat, ratikat, metrot ja jopa laivamatkan Suomenlinnaan! Tärkeintä oli matkustelu, mutta päästiin samalla reissulla tutustumaan Heurekaan, Luonnontieteelliseen museoon ja Suomenlinnaan.

Matka oli täydellinen! Poikien kanssa on huomattavasti rennonpaa matkustaa, kuin tyttöjen. Nukuttiin myöhään, mihinkään ei ollu kenelläkään kiire, kaikki ruoka upposi mitä etehen tarjottiin, jalaat ei väsy, vaikka kuinka tramppaa ja kaikki käy mitä vaan keksii ehdottaa.

Kiitos EINO, että sain toteuttaa tälläviikolla omanki unelmani, juuri Sinun kanssa!

ratikalla ja bussilla

Junalla Heurekaan

Laivalla Suomenlinnaan

Iltauinnilla Suomenlinnassa


maanantai 18. heinäkuuta 2011

Käsityöyrittäjä

Viimeviikolla jouduin taas useasti vastaamaan tuttuihin kysymyksiin liittyen työhöni. Työhuoneeni on kotona. Eli teen paja- ja tietokonetyöt kotona. Asiakkaina minulla on mm.kultasepänliikkeitä, yksityisiä henkilöitä, seuroja, yhdistyksiä, bändejä, pieniä erikoisliikkeitä. Työpäiväni menee tavallisesti näin.

06.00-07.00 Herätys (joskus nukun kyllä kasiinki!)
08.00-10.00 Tietokonehommia, puheluja, sähköpostit, asiakastöiden kustannusarviot, asiakaskyselyt, materiaalitilaukset ja muut asioiden hoitamiset
10.00-14.30 töitä työhuoneella
14,30.15,00 ruokaa ja kaffia ja facebookkia
15.00-18.00 töitä työhuoneella

Tämä on mun perus päiväni. Tämän lisäksi minulla on viikossa n. 2 hyppöö päivää. Silloin haen, tuon vien asiakastöitä ( korjaustöitä, katkenneita ketjuja, suurennettuja ja pienennettyjä sormuksia), treffaan morsiamia ja puhukoru-asiakkaita ympäri maakuntaa. Samalla koitan tavata mahdollisia jälleenmyyjiä ja hoidella sellaisia asioita, minkä tähären pitää asioida kaupungissa. Hyppööpäivinä teen aina myös jotakin markkinointiin liittyvää, jälleenmyyjä treffien lisäksi. Elikkä otan kuvia tuotteistani, teen kuvankäsittelyä, valmistan esitteitä, hinnastoja, mainoksia.

Tilaustöiden suunnittelun, piirrosluonnokset ja tietokone ohjelmalla tehdyt 3D mallinnokset teen yleensä iltaisin, tai herään aamuisin varemmin tai lauantasin, jos ei ole muuta tähärellistä.Tälläisiä on mun päiväni, aika työn täyteisiä.

Rakastan työtäni ja olen todellakin unelma-ammatissani. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä kun tutustuin koulussa korumutoiluun ja intohimo tekemiseen on säilynyt siitä lähtien palavana.

Sen lisäksi, että minä suunnittelen, valmistan ja myyn koruja, teen siis kaikki mainonnan materiaalin, kuvat, esitteet, hinnastot, yrityksen laskutuksen, tilukset, toimitukset ym firman asiat. Elikkäs tälläisessä yhden naisen yrityksessä kaikki asiat pitää tehdä itse.

Käsityöyrittämistä ei monikaan osaa ajatella "oikeaksi" työksi. Minulle esitetään päivittäni kysymyksien kimara: "ookko vaan kotona?", "sulla on kiva harrastus, mutta mihinä sä käyt töis?", "pärjääkkö sä käsityölääsen palakalla", "ookko sä ikänä ajatellu mennä oikeisiin töihin?"

Olen oppinut ottamaan kysymykset huumorilla, mutta joskus vastaan kysymyksiihin samalla mitalla, vaan ihan omaksi huvikseni:  "joo kotona vaan, en tee oikeita töitä, miehen palakalle elellään ja paljokos sinä itte saat palakkaa ja eläkkö sinä sillä"

Kirjoitin viimeviikolla asiasta päivityksen facebookiin ja olin kuolla nauruun, kun luin suuren joukon "kanssasisarien" kommentteja ja heidän kokemuksiaan siitä, miten ihmiset kokevat kunkin työn... eikä kaikki ollut edes käsityöyrittäjiä! Joukossa oli "säälittävä hampurilaisten paistaja" (ideaparkin Hesen omistaja), NAIS suutari, joka monen ihimetykseksi korjaa kenkiäki :), 7 lapsen "vaan kotona oleva äiti", pari maajussin  "kotirouvana" olevaa puolisoa, muutama nuorisotyössä "hengailulla" palkkansa ansaitsevaa, viittomakielen tulkki, yks "piirtelyä" harrastava ja olipa joukkohon eksyny yks "pelekällä jutustelulla elantonsa saava" psykiatrian sairaanhoitaja. Kirjava sakki, jota kaikkia yhdisti järjettömän hauska huumori ja itselleen nauramisen kyky! Mahtava sakki kertakaikkiaan :D

Niin ja muuten olin viime viikolla ihan oikeissa töissäkin. Kauhajoella on erään Käsityöyrittäjänä toimivan ystäväni hyvänmielen kauppa Studio Reetta, jossa sain olla puotipuksuna puoliviikkoa. Ihana liike ja ihania asiakkaita! Pistän kuvia liikkeestä, kun saan ne tänne koneelle kamerastani.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Minä rakastan kaffiloota!!!

Jos mä jotakin jäin kaupungiista kaipaamaan, niin kaffiloota! 

Mutta nyt on Kauhajoelle avattu sellaanen paikka, joka vetää vertoja jopa Kuopion Kanelille ja Tampereen Kantriinalle. Valkoinen Puu on lifestyle-yritys, joka teköö käsityönä kakkuja ja keramiikkaa. Kahvilassa on kotitekoosia leivonnaasia ja myymälässä on Mark ja Kirsi Heidt:n keramiikkapajan tuotteita. Erikoosherkkuna he tarjoaa amerikkalaasia kakkuja ja leivonnaisia, joiden reseptit ovat kulkeutuneet suvun perintönä amerikan isomummuulta Kauhajoelle. Kirsi ja Mark muuttiva New Yorkista Suomeen vuonna 2007 ja hyvä niin, nyt saan nauttia ihania suklaaherkkuja, niin ettei sen takia tarvitse matkustaa poikki Suomen Kuopioon.

Olen tutustunu Kirsiin ja Markiin Aakia Design Collectionin merkeissä ja nyt yhteistyömme jatkuu siten, että he ovat ottaneet minun tuotteitani myyntiin. Cafe&Shop myy FunnyDay-sarjani riipuksia ja hopeisia luonnonkivisiä palloriiipuksia. 



ooo

Päätimme jo aikoja sitte, että kun koulut on käyty, ruvetaan tekemään töitä ja kasvattamaan lapsia, niin silloin muutamma pysyvästi maaseudulle. Nautimme maaseudun rauhasta ja pohjalaisesta leppoosasta elämän asenteestä. Täällä on hyvä asua ja elää, sitä en vaihtaisi pois.Olen ajatellut tämän asian niin, että kun asuu sielä missä sielu ja kroppa lepää, niin ei tartte haikaalla ja ikävöörä. On hyvä asua ja elää näin.

Kun päästään lomalle on mahtavaa suunnata nokkansa kohti kaupunkia. Mitä enemmän ihimisiä, valomainoksia ja kauniisti laitettuja näyteikkunoita, sen mukavammalta loma tuntuu :D. Ihana istua alas ja vaan vaharata ihimisiä!

Tampere on minun kaupunkini, jos asuisimme kaupungissa, oltaisiin siellä. Asuin Tampereella seitsemän vuotta. Silloin aloitin tämän minun kaffila harrastukseni. Ihanassa pienessä kahvila Kantriinassa, joka sijaitsi sisustusliikkeen alakerrassa (edistyksellistä siihen aikaan!). Paikka oli kuin hienon Ladyn olohuone, ruusukupit oli eri sorttia, samoon pöydät ja muut mööpelit, mutta kaikki kuitenki yhteensopivaa. Kaakkua oli jos jonkinmoosta ja kaikki ältsin makoosia!

Tampereelta muutin opiskelemaan Kuopioon syksyllä 2000. Kuopiosta minulla ei ole moitteen sanaa sanottavana, mutten osaa kaivata sinne. Siellä meidän elämä oli yksinäästä, lukuusista ihanista ystävistä huolimatta. Vai ootteko koskaa kuullu, että joku olisi lähteny viikonloppuna Kuopioon, tai että käytiin lomalla Kuopiossa, tai oltiin hyvissä pirskeissä Kuopiossa... no ei se mitään, en minäkään :D. Aina oli ikävä omiensa parihin ja paikkaan missä ei silimä pökkää.


Mutta kuten sanottu, Kuopio on silti kaunis kaupunki ja meille jäi ikuisia ystäviä sinne. Ystävien lisäksi kaipaan Kuopiosta kahvila Kanelia . Voi herran tähären, siinä on kahviloitten aatelia. Sisustus on runsas ja kaunis, paikka on pieni ja tunnelmallinen, pöydät on pikkuusia ja käytävät ahtaat, mutta silti! Paikka on ihana, tiskissä on tarjolla erilaisi mutakakkuja, suklaa herkkuja, palvelu on mukavaa ja mutkatoonta.

Ja kyllä, olen lähtenyt poikkisuomen vain käydäksen kaffila Kanelissa. Aamulla lähtö, päivällä kaffit ja ystävien treffalilua ja illaksi kotia.

TÄSSÄ TEILLE MAISTIAISIA VALKOINEN PUU CAFE&SHOPISTA JA 
HEIDÄN VALMISTAMISTA TUOTTEISTA.


Parhaiten tietenkin saatte suunne makiaksi piipahtamalla
itte paikanpäällä.


SUOSITTELEN TODELLA!






sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

KESÄMORSIAMILLE

Heinäkuun loppupuolisko ja elokuun alku on kesähäiden sesonki aikaa, ainakin minulle tämä aika teettää eniten vihkisormuskyselyjä. Vihkisormuksia on mukava valmistaa. Tehdessäni töitä tulevien vaimojen kanssa, saan onnekseni kuulla monta ihanaa tarinaa rakkaudesta. Ensi treffeistä, romanttisista kosinnoista, pariskunnan yhteisestä taipaleesta ja tietenkin tulevista häistä, niiden järjestelemisestä ja yhteisistä unelmista. 
Tarinankerronta on katoavaa kansanperinnettä, mutta onneksi minä saan työssäni vielä kuunnella ihmisten kertomuksia oikeasta elämästä, unelmista, haaveista ja tavallisesta arjestaki.

Minulla on ollut onni matkassa saadessani tutustua moneen ihanaan ihmiseen töitteni puitteissa. Joskus käy jopa niin, että asiakkaastani tulee ensin hyvänpäivän tuttuja, sitten kavereita ja lopulta OIKEITA ystäviä! 
Ajatella, kuinka mukavaa on saada itselleen aikuisenakin sydän ystäviä.

Minulla ei ole vielä omaa vihkisormus mallistoa. Suunnitteilla on, vaan kun on niin paljon muutaki suunnitteilla ja työn alla.
"Kyllä tyätä pian teköö, mutta huilates aika menöö": sanoos varmahan joku, mutta minä kyllä pyrin olehen ahkera joka päivä, vaan ei meinaa sittenkään aika piisata kaikkehen mitä tahtoosin teherä!

Minä oon niin onnettoman huono kuvaamaan sormuksia kovas kiiruhus, jotta valitettavan usein sormus lähtee matkaan jo ennen kuin olen saanut kuvaa napsaastua. Olen kyllä päättänyt ottaa pienen turneen takautuvasti, ja käydä ruinaamassa viimevuosien morsiamilta sormuksia kuvattavaksi näin myöhemmin... Ajattelin että vastapalvelukseksi he saavat sormukset taas kiiltävän kauniina takaisin.

ONNEA kaikille tänä suvena häitään juhliville ja ONNEA myös jo vihityille, hääpäiviään viettäville!






torstai 7. heinäkuuta 2011

Hyvän ONNEN päivä!


Tänään tuntuu siltä, että onni kääntyy myötätuuleen!
Olin aamulla sen verran tärkiäs palaveris, että minun piti tehdä itselleni tilaisuuteen sopiva koru.
Sanonta "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" pitää paikkansa myös minun kohdallani.
Rakastan koruja, mutta olen itse huono niitä käyttämään. 
Teen koruja itselleni harvoin, yleensä asusteeksi juhliin. Tänään muuten musta asu vaati jotakin keventämään kokonaisuutta. Koru on massiivinen, isoin hopeinen pallo on halkaisijaltaan 3.5cm, mutta luonteeltaan kesäinen. Käytän yleensäkkin massiivisia koruja, mutta tämä ei ehkä kimalluksineen ole minun tyyliäni, mutta voihan sitä aina välillä poiketa tutusta ja irrotella. 
Ja palatakseni siihen ONNEN päivään. Palaveri meni hyvin ja toivottavasti jatkossa sujuu asiat yhtä hienosti. Kerron asiasta lisää sitten kun on kerrottavaa!
ooo
Vielä lopuksi pikainen tiedotus. Vein tänään tuotteitani myyntiin tänne Ilmajoelle Waneeriwerstas Wimmiin
Wimmiä pitää Ilmajokinen Käsityöyrittäjä Sinnu Virtalaakso.
Sinnu on niin ihana ihiminen, että hän ja hänen tuottensa
ovat ansainneet ihan oman otsikon.
Tulen kirjoittamaan hänen tuotteistaan
vähän tuonnempana. Ja mikäli ette malta odottaa, niin käykää tutustumassa
tuotteisiin WIMMI:n myymäläänsä. Se on avoinna Heinäkuussa joka viikko KE-PE.

ooo


keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Synttärijuhlat tulossa!!!

Mun poikani Eino täytti viimeviikolla 7 vuotta. Tärkea ikä kaikin puolin, tuleva ekaluokkalainen, wau! Tänävuonna järjestetään ensimmäisen kerran poikien kaverisynttärit. Teemaksi on muotoutumassa monsteri-örkki-lima-merirosvo-synttärit. Ollaan aloiteltu kaiken muun kiiruhun lomassa järjestelyjä tärkeää juhlaa varten. Tänävuonna juhlien on onnistuttava ja äiteen on lunastettava monen vuoden lupaukset hienoista synttäreistä. Tänään hommattiin jo vähän teemaan sopivia kakku ja pöytäkoristeita. On kauhian mukavaa vaihteeksi olla poikien maailmassa Hello Kitty, Prinsessa, Barbie ym teemojen jälkeen. Loppuviikosta lisää tästä aiheesta.



SILMÄMUNIA KAAKUNPÄÄLLE



PIMEÄSSÄ HOHTAVIA HÄMÄHÄKKEJÄ 

 


tiistai 5. heinäkuuta 2011

Soulmates...ystäville, rakkahille, sielunkumppaneille

Elämän ruuhkavuodet, jokainen lentää omia reittejään, harvoin lentoreitit kohtaa, aina joskus hetkeksi samalle oksalle yhtäaikaa pysähdytään hengähtämään. Sielut kohtaavat, jatketaan siitä mihin viime pyrähdyksellä jäimme..tavataan taas jollakin lennolla!

 

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Hirren matka aittasta koruiksi

 AIKA- KORUSARJA



Lakeus silmän kantamaton.
Metsien humina kaukana poissa.
Virtojen voimakin valjaissa on,
ihmisten tahto tähkinä soissa.

Peninkulmia peltomerta
isien voimalla raivattu kerta.
Ilta taivahan sinehen
piirtyvät ristit kirkkojen.

Katse ei kauemmas missään ennä,
Tilaa on tuulilla tulla ja mennä.
Jäntevät miehet auroja ajain,
kylästä kylään valtatiet.

Tuntenut sa jo kuvan liet?

Artturi Leinonen

 
"Mulle on jo mukulana iskeny päähän, jotta nuas punaasis taloos eletähän onnellista ja lämpööstä elämää. Muistan kyllä selevästi, että aina ku tuli porstuasta tupahan, niin siinä het kynnyksen jäläkehen oikialla puolella istuu joku kylän miähistä praataamas, sellaanen kruttuuneen paappa, Muhoksen harmaas villapairas ja jaloosnansa rypyllensä veretyt saappahat. Surko tuloo, ku ajatteloo jottei sellaasia paappoja oo enää olemas. Isännät haisivat omituuselta ja emännät nisulta. Tuntuu jotta väki istuu vaan aina tuvas, ryystää kaffetta, syä nisua ja puhuu säästä. Kenelläkään ei tunnu olevan ikänä kiirus mihinkää, ihimisillä on aikaa.
 
 
"Kun minoon ottanu kuvia Pohojalaastaloosta, niin oon rustannu paperiihin, jotta nuata taloja kattelles tuloo niin lämpöönen ja kotoonen olo. Nuas taloos ei voi olla muutaku onnellista elämää. Valtavan suuri kaksfooninkinen taloo siinä nököttää ryhyrikkähänä vuosisaroosta toisehe. Pitää sisällänsä asuvat ihimiset lämpöösinä ja antaa kotoosan huiloohetken kaffittelulle askarehien välis. Paljo on monemmoosta nuaki seinätajan kulues nähäny ja kuullu!"
 

 
Pohdin korusarjaa hirsistä. Otin aiheeksi hirrenpäät, koska ne kertovat jo luonnostaan ajan kulumisesta vuosirenkaiden avulla. Lisäksi aika ja erilaiset säät ovat jättäneet niihin oman jälkensä ja muotonsa. Jokainen hirsi on erilainen, ajan tuoma kaunis patina niissä viehättää minua muotoilijana. Otin hirrenpään kuvioinnin ja muodon tuotteisini kopioitavaksi.
 

Markkinatunnelmissa

Viihdyn markkina tunnelmissa ja rakastan puhua ihmisten kanssa! Koska olen kovin sosiaalinen ihminen, niin yksin kotopajassa töitä tehdessäni ikävöin aina ihmisiä ympärilleni. Mutta tähän pitää lisätä, että se on ainoa miinus kotona työskentelyssä. Olen ehdottomasti autuaan onnellinen siitä, että voin tehdä töitä kotoa käsin. 
ooo
Omille tuotteilleni markkinat eivät ole ollenkaan oikea myyntikanava, mutta markkinointikanavana se on hyvä. Ihmiset pysähtyy, kiinnostuu, toimittaa ja ottaa mukaansa käyntikortin. Aika usein he soittavat kuluvan vuoden puolella halutessaan lahjaksi jotakin yksilöllistä, uniikkia ja käsinvalmistettua.
ooo
Tälläkertaa sain lapseni mukaan markkinoille. Olivat hyviä myyntimiehiä ja- naisia! Mukavaa oli säästä ja väenvähyydestä huolimatta. Kun myyntikojussa seura on hyvää niin sekin jo naurattaa!


 Elli myi omassa pisteessään koruja ja neulatyynyjä


Eino panosti vanhojen lelujen myyntiin.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Ensimmäistä kertaa

Tänään on vihdoinkin se päivä, kun aloitan kirjoittamaan omaa blogiani. Olen luonut aiemmin  blogin toisella nimellä jo neljä vuotta sitten, mutta vasta nyt sain tämän asian päätökseen. Takoituksenani on kirjoittaa tekemistäni töistä, esitellä muidenkin muotoilijoiden ja suunnittelijoiden töitä, kertoa matkoistani ja reissuistani, esitellä mielenkiintoisia ja inspiroivia henkilöitä.
Lisäksi aion kirjoittaa tavallisesta arjesta mitä elämme mieheni ja kahden lapsemme kanssa. Koitan tehdä parhaani, että blogistani tulisi monipuolinen, hauska ja mielenkiintoinen ja pysyisi myös sellaisena. Lupaan olla ahkera kirjoittaja... vähintääkin kerran viikossa :). Tervetuloa mukaan minun elämääni!