Huopikkaat!

Pihalla on jo talventulon tuntua. Lakeuksilla puhaltaa kylymasti. Talo lämpiää puilla, tuvassa takka ja leivinuuni, makuukamariis on pönttömuurit ja keittiössä Porinmatti, mutta vanahan talon lattialautojen välistä vetää.

Huopikkaat pitää koivet lämpöösinä ja askeleen asteen verran notkempana. 

 Kuvassa ylhäällä vasemmalla on mun lempparit! Porukan lämpöösimmät. Nilkkurimalli jossa on kiinniommeltuna säärystimet. Ylhäällä oikealla on salonkikelpoiset tossut "parempien vierahien" kyläälyä varten. Alhaalla vasemmalla on mun työ kenkäni ja nämä kyllä peittoaa "kroksit" mennen tullen. Oikealla on parhaimmat pihatossut... paras ja paksuin pohja meinaan noin pihakäyttöön.

Tässä olis sitten semmoosia huopikkaita joista haaveilen. Lempparit on valkoiset huopalapikkaat. Pitääskö kirjoottaa jo ny pukille jotta kerkiää sitte pukki kattella värkit ja teherä tossut valmiiksi iliman viimetippaa. No jos ei kerkiä tekemään, niin voinhan mä tässä samantein laittaa linkit sivuille mistä niitä saa kätevästi ostettua ;)

Huopalapikkaat kuvassa oikealla

palmikkoneulevarrella kuvassa ylhäällä vasemmalla

Kunnon paksulla pohjalla, taatusti superit säällä kun säällä kuva vasemmalla keskellä

Turkis huopis vasemmalla alhaalla

Niin ja mainittakoon että noita mulla jo olemassa olevia huopikkaita valmistaa Lahtiset, siellä on myös hienoja Aki Choklatin suunnittelemia Design huopakenkiä.

Mukavaa alkavaa syyslomanjälkeistä viikkoa kaikille. Äläkäähän enää roikootelto vähiis vaattehis, jot´tetta tuu kipiäksi!

Elämässä on taas värejä ja tunteissa sävyjä :)

Tällääsen hirvittävän vaikian vuoden jälkeen on ihanaa todeta, että mun elämäni on saanut taas sävyjä. Oon eläny aikaa jolloin on vain yksi mieli, yksi tunne (joka ei oo edes mikään tunne, vaan pelekkä olotila). Sellaanen oleminen on mulle niin vierasta. Minä oon aina ollu ihminen, joka nauraa yhtä lujaa ku huutaa, sisällä kuplii välillä ilosta ja välillä murheesta. Välillä on täyttä onnea ja välillä täyttä dramaa. Sitten yht´äkkiä on sellaases olotilas, jottei oon mitää olotilaa. 

Vaikka sitä on välillä syvällä suossa, niin kaikesta seleviää kun on usko siihen että seleviää. Sanoon väelleni, jotta antakaa mun ny rääkyä rauhas. Kun aikani rääyn, niin minä tästä nousen taas uuresta pystyhy. No niin meni kevät rääkyen, kesä vaan olotilassa ja syksyn värien myötä mun päiväni alakoo täyttyä tunteista, naurusta, onnen hetkistä, draamaa unohtamatta... on päiviä, kun huomaan että sisällä kuplii taas niin jottei tierä kuinka olis ettei äänenhen nauraasi. 

Jos joskus joudutte sellaiseen yhteen olotilaan, jossa on vaikea tuntea päivän hyviä hetkiä, niin alkakaa kirjata niitä ylös. Vähän niinkuin herättelette väkisin piilossa olevia tunteitanne. Ostakaa kirja johon merkitsette päivän Helmet, kyllä niitä on vaikka tunteet olisikin koko päivän samat. Kohtapian huomaatte, ettei niitä tarvitse enää erikseen kirjata ylös muistaaksenne niitä, vaan elätte niitä hetkiä tuntien ne oikeasti.

Vaikeina aikoina on myös hyvä pakottaa ittensä nauramaan väkisin. Me kehiteltiin tyttärenikanssa perjantai-illan ratoksi hahmot ILOISET POSTELIJOONIT. Perjantai-iltaisin pakkaamme sen viikon korjaustyöt, asiakastilaukset ja laskut autoon ja lähdemme ajelemaan ympäri maakuntaa jakaen tuotteet, korut, liput ja laput asiakkaitten postilootiin. Päätimme, että vaikka ei naurata niin nauretaan sitte vaikka piruuttamma. Jokaisen postilaatikolla käynnin jälkeen suoristimme kurkkumme näyttävästi kohti taivasta kuin kurjet ja päästimme ilmoille makoosat tekonaurut. Niin kauan piti nauraa, jotta alkaa oikiasti naurattaa... tepsii aina, koittakaa vaikka :D.

Tällä viikolla olen vihdoinkin saanut siivottua loputkin paffilaatikot, liput, laput jokka muistutti mua liikkeen ajoilta pois nurkiista. Kaikki on nyt arkistoituna, nätissä rivissä, omilla paikoillaan yläkerran vintillä, pölyyntyköön sielä! Nyt tuntuu kepiältä mielessä ja kropassa!

Huomenna on Kansallinen Epäonnistumisen Päivä.Päivä jolloin pessimistikin voi juhlia!!!

Iloiset postelijoonit, toista jo nauratta oikeasti ja toista vasta hymyylyttää.

Kastelahja

Aika vaan kuluu ja kuluu. Nyt eletään tämän vuoden kiireisintä aikaa työrintamalla. Uusia tuulia puhaltaa joka suunnasta ja työtä on joka tunnille päivässä. Ihanaa! Muistan sanoa joka päivä, jokaisella askeleella matkalla työhuoneelle ( sinne on muuten 21 askelta :))kuinka ihanaa se on että minulla on töitä!

Vielä en voi kaikkia paljastaa mitä oon tekemässä, mutta eiköhän ne asiat tästä kohta seleviä ja sitten laitan kuvia tännekkin.

Laitan tähän muutaman kuva kastelahjoista, mitä olen tehenyt tässä kiiruhien välissä. Ensimmäinen koru on valmistettu pienelle Kiinalaiselle tytölle, joka sai ihanan kodin ja perheen täältä Suomesta. Korun on nimeltään Pioni, Kiinan kansalliskukan mukaan. Korua suunnitellessani mietin, että tyttö voisi näin pitää pienen muiston mukanaan synnyinmaastaan.

Toisessa kuvassa on pikkuruisen pienet makeanvedenhelmet naapurin tytölle, joka sai kasteessa nimen Ella-Maria Ingrid. Ihana tyttö ja Kaunis nimi! 

Mukavaa loppuviikkoa ja koittakaa kestää sateita, kyllä se siitä kohta valakooseksi muuttuu!