perjantai 28. kesäkuuta 2013

Vuoden 2011 Juhannusiivot tuli valmiiksi :)

Minähän en todellakaan ole kodinhengetär...haluaasin kyllä olla! Minä oon töissäni ja arjessani niin kiiruhinen, jotta kaiken siltä liikenevän aijan taharon vaan laiskotella ja pölläällä. 
Mä niin tahtoosin, että paikat olis aina ootringis ja jokaaselle tavaralle oma paikka. Mutta olen sen hyväksyny, jotta minä kuulun siihen ihimisryhmään, joka ei kertakaikkiaan oo syntyny harjanvartehen... ja geeniperimältäni oon syntyny mukavanhalusehen ja peruslaiskahan sukuhu. Häpiän silimät päästäni, jos joku tulee yllätyskäynnille, mutta olen oppinu senkin häpiän kestämään :D.

Tämä ei oo todellakaan sisustusblogi, mutta ajattelimpa laittaa kuvia meidän kotoa nyt, ku sain vihdoinki kaksivuotta sitte alootetun Juhannus siivon valmiiksi. Todistusaineistona sitte jälkipolville, jotta kyllä meilläki joskus jalaka jakaantui ja pöydillä oli eläviä kukkasia. 








 Huomenna mun poikani täyttää vuosia, voisin jatkaa tätä teatteria vielä tämänpäivän ja leipaasta vieraille maskikka kaakun ja antaa kaikkien olettaa että meill on aina tälläästä :D



Ihanaa viikonloppua, kyllä taas kelepaa!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Tarinoita, muistoja, koruja

Olen miljoona kertaa todennut, että teen työtä jota kukaan ihiminen ei tällä planeetalla tarvitse, teen ihmisille tuotteita jota kukaan ei tällä planeetalla tarvitse. Väännän päivät, illat ja kesääsin jopa yöt ihmisille koruja, joita ilman he taatusti tulevat toimeen... Mutta en pysty heti nimeämään yhtään asiaa tai esinettä mihin liittyy niin paljon muistoja, tunteita, elettyä elämä, historiaa, tarinankerrontaa kuin koruihin liittyy.
  
Tarinankerrontaa jo toisessa tai kolmannessa polvessa: "Tasan 70 vuotta sitte Mumma ja Paappa oli kuulemma menny hevoosella köpötellen Vaasaan kihilakaupoolle. Päivä oli ollu aivan pilivetöön ja aurinko oli paistanu koko matkan... linnut lauloo ja keltasirkku oli seurannu pihatieltä kauas puoleen väliin matkaa... mummalla oli ollu päällänsä vaaleansininen kesäleninki ja paappa oli lauleskellu koko matkan hyväntuulisena ja pitäny mummaa hellästi vyötäröltä, aina montunkohtaa vetäny vähän likemmäs ittiänsä... "

Näitä ihania tarinoita kuulen viikoittain! On ihanaa päästä kurkkaamaan ihmisten muistoihin!


Mitenkähän tämänkin sormuksen tarina jatkuu ja muuttuu vuosikymmenien ja satojen kuluessa! 
Tässä on jo palanen pariskunnan yhteistä elämää.



Aviomies halusi muistaa vaimoaan 30 yhteisen avioliittovuoden kunniaksi. Sormuksen runko on keltakultaa, yhteinen elämänlanka kiertää valkokultaisena nauhana sormusta. Avoiparin neljä lasta saivat omat timanttinsa matkan varrelle. Lastenlapset saivat punakultaiset lehdykät. Lehdyköitä voidaan myöhemmin lisätä, mikäli lastenlapsia ilmaantuu vielä lisää... ja tietenkin 30 pientä timanttia merkkaamaan jokaista yhteistä avioliittovuotta. Allianssiin istetettu katkeamaton timanttinauha merkkaa ikuista rakkautta.


 Voi huokaus...ihanan romanttista, eikös vain ookki!?!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Viikot täyttyy työtunneista

Tämä aika on niin kivaa ja toisaalta vaatii mahrottomasti säätämistä. Vuoden kovin sesonki on päällänsä (sekä mulla että mun miehelläni) ja töitä tehdään kellonympäri, samalla kun lapset lomailevat. Kovaa säätämistä tämä on varsinkin kun työhuone on kotona! Toistaiseksi kaikki on ok, työ on mielekästä ja mukulat keksineet omatoimisesti tekemistä...vielä ei tartte tapella ja huutaa kenenkää :D.

Rippiristejä on tänävuonna valmistunut pajalta ennätysmäärä! Ihanaa! 
Tässä muutama otos viimeviikolta.






tiistai 4. kesäkuuta 2013

Vaimolle ja kahden pienen pojan Äidille


Tässä perheen miesväen lahja vaimolle/äidille. Sormuksen pintavaihtelut kertovat arjen rosoista, elämän nousuista laskuista, säihkyvastä juhlasta ja tasaisen tyynestä elämästä. Sormuksessa risteilevät urat kertovat polusta mitä perhe kulkee yhdessä ja erikseen. Ja tietenkin pienet kultamuruset merkkaavat lahjan saajalle tärkeimpiä, miestä ja kahta lasta.



maanantai 3. kesäkuuta 2013

Eron jälkeen sormukset tyttärelle



Tässä on valmistettu tyttärelle isän ja äidin vihki-ja kihlasormuksista sormus. Kun vanhemmat erosivat, sormuksista haluttiin valmistaa tyttärelle sormus. 

Timantit irrotettiin, kulta sulatettiin ja tehtiin kokonaan uusi sormus ja istutettiin timantit uudelleen. 

Kaunis muisto!



sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kauneinta mitä olen käsistäni päästänyt

Heips! 

sormus valmiina

Tämä sormus on rakkaudella valmistettu. Minusta lopputuloksesta sen myös näkee :). Sormusta tuumattiin, tuunattiin ja valmistettiin pitkän aikaa. Mutta näin tekijänä voin kerranki todeta että onneksi! Lopputulos oli todellankin sen väärtti! 

Paljon työtunteja, tarkkoja laskelmia, tarkkaa kättä, tarkkaa silmää, paljon teknisiä haasteita, tekemisen intohimoa ...siinä resepti tämän sormuksen onnistumiselle.

Sormukseen on käytettetty pääasiassa asiakkaan omia materiaaleja ."Romukultaa" on vaihdettu valkokultaan, vanhojen korujen timantit on istutettu uudelleen ja tietenkin lisättiin tarvitava määrä uusia kiviä koruun. 

Ensimmäiset kynäluonnokset
Ensimmäiset 3D mallinnokset
Sormus käytössä. Kuvan on ottanut sormuksen tilaaja Karoliina Kujala