Kultaiset vihkisormukset

Näissä kuvissa olevat sormukset olivat teknisesti kesän haasteellisimmat. Sormukset valmistettiin asiakkaan romukullasta. Kasa rikkinäisiä ja vanhoja kultakoruja sulatettiin ja niistä muotoiltiin täysin uudet sormukset. Sormusten suunnittelussa oli vahvasti mukana molemmat, sekä morsian että sulhanen. 

Se näkyy kyllä lopputuloksessa! 

Tavataan sanoa, että kun on monta keittäjää tulee huono soppa, mutta tässä kävi kyllä ihan toisin. Lopputulokseen olimma jokahinen tyytyvääsiä. 

Haastetta toi erilaiset monipuoliset työvaiheet. Mustan värin saaminen kultaan, kivien istutukset, köynnöksen valmistaminen ja tietenki vielä lopputuloksessa jännitti tuleeko sulatetun kullan sisältä ilmakuoppia vastaan, kun sormusta hiotaan ja kiilloitetaan. Ei onneksi tullu yllätyksiä, ne meinaan tulee yleensä silloin kun sormus on muuten valmis vain loppu hiontaa ja kiilloitusta vailla :D

Sormukset valmistettiin yhteensopiviksi aiempien kihlasormusten kanssa. Naisen sormuksessa on 16 mustaa mimanttia merkkaamassa yhdessä elettyjä vuosia, köynnös merkkaa jatkumoa, köynnöksessä on istutettuna 2 isompaa kirkasta timanttia jotka kuvastaa vaimoa ja aviomiestä. Lisäksi köynnöksessä on 2 pienempää timanttia, jotka merkkaa pariskunnan lapsia.

Ihana työ tekijälle, kertakaikkiaan!

Mukavaa loppuviikkoa. Kivaa, että eletään jo Syyskuuta! 

-Jenni-

Retkellä "isolla hiekalla"

Meillähän täälä Ilmajoella on hieno uimapaikka Konnanmonttu, mutta jos tahdomme lähtiä "ulukomaille", niin suuntamme aina kesän ihanimpina päivinä Storsandiin Munsalaan. Sinne pärähyttää autolla naippeesti reilussa tunnissa... Huomoikaa muualla asuvat, että se ei oo matka eikä mikää! Meille seittemän kilometrin päässä asuva kaveriki on vielä ihan lähinaapuri :).

Me löydettiin tämä ihastuttava paikka mun mieheni kanssa reilu kahdeksan vuotta sitten..ihan vahingossa!

Tarina meni jokseenkin näin. Olin ollut sairaalassa prenalla ja siellä koitettiin saada Eino syntymään jo viikolla 37 (pelekäsivät jotta jourun synnyttämähän jättilääsen, siksi hätäälivät...). 

Mitään ei tietenkää tapahtunu ja päästivät mut vielä kotia viikonlopuksi. Päätimmä, jotta laitetaan poika syntymään ja ajeltiin ympäri Pohjanmaata, kaiken maailman kinttupoluut mentihi ajae.

Sitte mä kerroon mun miehelleni paikasta missä vietettiin joskus lapsuuden kesiä sukulaisten mökillä. Mulla on sieltä ihan superihania muistoja ja paikka oli mun muistissa just semmoonen, ku oltaasiin joka kesä tehty matka ulukomaille :).Otettiin mun äitini retkelle mukaan ja lähdettiin ettimään porukalla sitä paikkaa. No sitä ei koskaan löydetty, mutta eksyttiin tänne Storsandiin. 

Otettiin kuvia tästä ylikauniista merenrantapaikasta ja painettiin muistiin reitti. Meidän Elli oli semmoonen pikkuunen kräpä vielä ja otettiin siitä kuva yhden tietyn kiven päällä. Tämän jälkeen ajettiin Seinäjoen Keskussairaalaan synnyttämään Einoa...

Sen jälkeen ollaan käyty Storsandissa joka kesä. Joskus useemmin ja joskus vaan muutaman kerran. Aina on ollu mukana hyvät evähät, filtit, nisseet ja nasseet. Ku mukulat oli pieniä, niin mukana oli pikkuteltta jossa ne nukkui päikkärit ja jatkoivat sen jälkeen rantaleikkejä...

Niin ja sen ensimmääsen vuoden jälkeen olen käyny ottamassa joka vuosi Ellistä kuvan siinä saman kiven päällä. Voin laittaa niistä kuvakollaasin tässä joskus tännekin. Oon ajatellu, jotta otan kuvan joka vuodelta, niin kauan kun vaan se on mahdollista. Hauska kuvakollaasi siitä tulee, jos vaikka tulis kuva joka vuodelta vaikkahan viidenkymmenen vuoden ajan...ajatelkaapas :)!

No tässä laitan vähän tunnelmia viimeviikon reissulta. Käytettiin ihana lämpöönen kesäpäivä totehen ja lähdettiin rannalle heti kun mukulat pääsi koulusta. Vesi oli vielä lämmintä, evähät oli huippuhyvät, parasta seuraa ja tunnelma sen mukaanen!

Elli ja se kivi mistä on otettu kuva joka kesä

 ...niin joo ja että oliko Eino syntyessään jättilääne. Ei aiva, mutta isoo kuitenki 4700g ja 56cm :). Ja jottei jäisi vaivaamaan, niin käytiin isän kans ettimäs se oikia Munsalan mökkiki sitte samana vuonna loppukesästä.

Tässä kolmen sukupoloven naisväki kesäfiiliksissä :)

-Jenni-

Sormus luonnoksesta valmiiksi

Voisin kirjoottaa tälläkertaa sormuksen luonnosteluvaiheesta. 

Olen valmistanut sormuksia pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Hedelmällisintä työ on silloin, kun on kunnolla aikaa suunnitella, työstää ja tuumata. Hautoa ideoita oikee kunnolla ajankanssa.

Harva tietää, kuinka paljon luovan alan ihmiset käyttävät aikaa töiden suunnitteluun ja uusien tuotteiden luonnostelemiseen. 

Suurin osa minunki työajasta kuluu tehden tätä täysin näkymätööntä työtä.

Tätä sormusta työstettiin noin puolivuotta. Kun aikaa on runsaasti, niin työ kypsyy hitaasti ja harkiten. Lopputulos on usein juuri toiveiden kaltainen. Morsiamille tapaan sanoa, että vaikka minusta ei kuuluisi mitään pariin kuukauteen, niin ei hätää. 

Hommat on hallussa, mietintämyssy päässä ja takuu varmasti sormus on sormessa silloin, kun pari on alttarilla sanomassa toisilleen tahdon :). 

Ensin tapaan morsiamen, mieluiten morsiamen kotona. Silloin saa luotua parhaiten kuvan siitä millaisesta morsiamesta on kyse. Koti kertoo ihmisestä enemmän kuin miljoona sanaa tai kuvaa! 

Samalla otetaan mittoja, käydään läpi asioita mitä tahtoo sormuksessa olevan, materiaalit, budjetit, ym.

Tämän jälkeen laitan hautumon päälle, tuumaan ja puljaan asioita edes takaasi ensin vaan ihan pään sisällä. Kun olen saanut kasaan ajatukset, teen yleensä 3-5 erilaista luonnosta piirtäen. 

Teen samalla morsiamelle kuvakollaaseja pinnoista, kivistä, istutustyylistä, materiaaleista. 

Kuvia kollaaseihin nappaan yleensä netistä. 

Tämä auttaa morsianta parhaiten pääsemään kiinni ideoihin, hahmottamaan viivapiirroksestakin mahdolliset pintavaihtelut ja muodot. 

Tässä kollaasissa pintoja esittelee Lapponia korun, Hanna K Design & Jewellery:n, ja Jenni Köykkä Design:n korut

Erilaisia kivenistutustyylejä on helpompi ymmärtää kuvien perusteella, kuin kertoen "rae- kehys, kruunu, krappana- ym muista istutuksista"

...ammattisanasto ei kerro yleensä yhtään mitään asiakkaalle. Kuvin asia on aina heti ymmärretty :).

Tässä on kuvia Jenni Köykkä Design:n ja Kultaseppä Hanhiniemen sivuilta

Kun luonnoksista on valittu asiat mitä sormukseen tahdotaan, teen yleensä yhden 3D- mallinnosen tietokoneella. Koitan saada kuvasta aidon sormuksen näköisen. Sellaisen, millainen sormuksesta tulee sitten valmiina.

(Tiesittekös muuten, että ainakin 80-90% kaikista mainoskuvista, mitä postilaatikoihin tulevissa esitteissä on, on tietokoneella valmistettuja 3D-mallinoksia, ei aitoja kuvia aidoista koruista :)).

Suurin osa minun työajastani menee korun suunnitteluun ja luonnosten tekemiseen. Kun tämän ajan käyttää tehokkaasti ja tekee suunnitelmat mahdollisimman tarkasti ja pilkkua viilaten, niin itse sormuksen valmistamiseen riittää maksimissaa pari työpäivää... 

Tällähetkellä aivot työstää kultaista lapsikorua, teen piirroskuvia vihkisormuksesta, jota muokataan uuteen uskoon, luonnostelen tietokoneella vihkisormusta syysmorsiamelle. 

Työpajalla on työnalla protoversioita uuden bändin fanikoruista, korppiriipuksia, ranneketju ja kasapäin rikkinäisten ketjujenkorjauksia.. tätä kaikkea tänään :)

-Jenni-

Koulun alku

Mukulat alootti tänään taas koulun! 

Molemmat lähti kouluun iloosin mielin, intoa täynnä, hyvin levännehenä. Se on sen merkki, että loma on menny totehen. 

Kysyyn Einolta, jotta mitä se meinaa sanoa kun kysytähän mitä on kesällä teheny:

" No oon uinu montulla ja pikkuusen matkustellu, käyny pöööverparkis, nähäny sukulaasia, hopöttäny mumman kans olemattomia ja loppu aijan vaan olla tössyttäny". 

Hyvä vastaus mun mieletäni :D

Huomenna viikon viimeenen tyäpäivä.

Lauantaita ei lasketa vaikka töitä teenki, koska se on lauantai.

Pärnu osa 2

Parasta lääkettä tällääsenä köppääsen tympiänä päivänä on muistella muutaman viikon takaista lomamatkaa. Ajatella, että siitä on vasta kaksi viikkoa kun tultiin kotiin, tutuu IKUISUUDELTA!

Reissu on tosissaan pannu miettimään, että olenko minä sittenkään niin maaseutu ihiminen, kun oikiasti annan ymmärtää. 

Mulla on aivan järkyttävän kauhian kova kaiho kaupungin valoihin, ihmisvilinään, kaffiloihin. 

Kaipaan ympärilleni ääniä, ruohonleikkurien pärinää, lasten (muittenkin kuin omien) huudahduksia, ikkunan ohi ajavia autoja, pyöräteillä pyörileviä pariskuntia, koiriaan ulkoiluttavia nuoria...

Täälä me ollaan kuin herran kukkarossa! Etupihan klasiista näkyy vaan peltoa. Takapihan klasiista näkyy vaan mettää. 

Likin naapuri asuu melkein kilometrin päässä ja vielä koskaan neljän vuoden aikana ei oo kukaan vahingossakaan ajanu kotipihan läpi :).

No, minä oon asunu kuitenkin 33 vuotta elämästäni kaupungissa. Seinäjoella lapsuuden, Tampereella nuoruuden ja Kuopiossa viimeiset viisivuotta ennen kuin muutimme tänne Ilmajoelle ja olen AINA ikävöinyt maalle! 

Tälläisinä kaupunkikaiho aikoina koitan kuitenkin muistaa sen, että minulla olisi kuitenki paaaaljon kovempi ikävä tänne maalle, jos sattuisin asua kaupungissa...

...joten nyt tyydyn kattelemaan kuvia, haaveilemaan ja muistelemaan. 

Parempi se kuitenkin on näin päin. Asua paikassa, mistä monet muut haaveilevat koko ikänsä.

 

  

 

 

Huomenna on koululaisten viimeinen lomapäivä, nautitaan siitä satoi tai paistoi :)

-Jenni-

Thunderbird

Tämä kaulakoru oli tilaustyö autoharrastajalle. 

Valmistin korun mallista, asiakkaan toiveiden mukaisesti. Tällääsiä hommia on aina välillä, jotta saa vaan teheräpäästää sitämukaa mitä toinen sanoo :). 

Siinä työn heleppous on siinä, jottei tarvitse itse miettiä, luonnostella, eikä harkita. Korkeintaan voi pikkuusen tuumata, jotta mihinkäkohtaan paan lekit ja minkäsorttista ketjua pistääs. 

Kivoja hommia nämäki!

Heinäkuun helmitöitä

Tässä kuvia Helmikuun helmistä

Ensiksi helmet rumpalille. Työnä mielenkiintoinen, koska en tavannut ihmistä henkilökohtaisesti, kuin vasta luovuttaessani korua. 

Koitin luoda mielikuvan henkilöstä ja hänen tyylistään kuvien ja muutaman hänelle tärkeän sanan perusteella. 

Olin itse lopputulokseen tyytyväinen ja niin oli onnekseni myös korun kantajakin ... huh huh ku jännitti :)

Sanat mitä lähdin työstämään:

Härpäkkeet

Helmet

hopeaa

vintage

rock

romantiikka
 

 Helmet nro 2
Sarja valmistettiin kaasolle.


Kaason puku oli yksinkertainen, ihoamyötäilevä ja väriltään vaaleanpunainen. Yksityiskohtana puvussa oli korsettimainen yläosa, joka sidottiin takaa hopeanvärisellä silkkinauhalla.


Päätimme yhdessä, että helmistä tulee runsaat ja äkkimakeat, todelliset katseen vangitsijat.
Näyttävät helmikäädyt saivat seurakseen superyksinkertaisen ranneketjun ja pienet helmikorvakorut.
 Ei siis makeaa mahan täydeltä.


Kaulakäädyssä kaikki osat ovat erikseen lukolla kiinni, joten koru on muunneltavissa moneksi.
Kerroksia oli yhteensä 14.
 Korussa on makeanvedenhelmiä, hopeisia ketjuja, swarowskin kristalleja ja silkkinauhakiinnitys.

Helmet nro 3
Rannekoru ja korvakorut rippilapselle.


Toiveena oli perinteiset helmet, jollakin kivalla yksityiskohdalla, sekä roikkuvat korvakorut. Helmet olivat vaaleat mekeanvedenhelmet, joihin pujotin hopeisen pallukan. Pallukkaan on istutettu pieniä sirkoneita.
Pallukan saa tarvittaessa pois, jolloin helmet muuttuvat klassisiksi makeanvedenhelmiksi.

Helmet nro 4
Pienet suloiset vaaleanpunaiset helmet, jotka pujotin vahvaan silikoninauhaan. Nauha joustaa, jotta se kestäisi paremmin pikkuprinsessan menossa mukana.
Hopeisia sydämiä toivoi Helmiina (eikös olekkin osuva nimi :))ihan itte. Tottahan se toive piti toteuttaa!

Heinäkuu vaihtuu kohta elokuuksi... saako sanoa että ihanaa.
Rakastan syksyä, pimeneviä kuitenkin vielä lämpöösiä iltoja, valmiin viljan tuoksua!


Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja älkää lomansa lopettavat ahdistuko.
On taas mitä odottaa, meinaan tulevaa talvilomaa, joka on monella jo viiden kuukauden päästä...hah hah haa!
-Jenni-