Parasta lääkettä tällääsenä köppääsen tympiänä päivänä on muistella muutaman viikon takaista lomamatkaa. Ajatella, että siitä on vasta kaksi viikkoa kun tultiin kotiin, tutuu IKUISUUDELTA!
Reissu on tosissaan pannu miettimään, että olenko minä sittenkään niin maaseutu ihiminen, kun oikiasti annan ymmärtää.
Mulla on aivan järkyttävän kauhian kova kaiho kaupungin valoihin, ihmisvilinään, kaffiloihin.
Kaipaan ympärilleni ääniä, ruohonleikkurien pärinää, lasten (muittenkin kuin omien) huudahduksia, ikkunan ohi ajavia autoja, pyöräteillä pyörileviä pariskuntia, koiriaan ulkoiluttavia nuoria...
Täälä me ollaan kuin herran kukkarossa! Etupihan klasiista näkyy vaan peltoa. Takapihan klasiista näkyy vaan mettää.
Likin naapuri asuu melkein kilometrin päässä ja vielä koskaan neljän vuoden aikana ei oo kukaan vahingossakaan ajanu kotipihan läpi :).
No, minä oon asunu kuitenkin 33 vuotta elämästäni kaupungissa. Seinäjoella lapsuuden, Tampereella nuoruuden ja Kuopiossa viimeiset viisivuotta ennen kuin muutimme tänne Ilmajoelle ja olen AINA ikävöinyt maalle!
Tälläisinä kaupunkikaiho aikoina koitan kuitenkin muistaa sen, että minulla olisi kuitenki paaaaljon kovempi ikävä tänne maalle, jos sattuisin asua kaupungissa...
...joten nyt tyydyn kattelemaan kuvia, haaveilemaan ja muistelemaan.
Parempi se kuitenkin on näin päin. Asua paikassa, mistä monet muut haaveilevat koko ikänsä.
Huomenna on koululaisten viimeinen lomapäivä, nautitaan siitä satoi tai paistoi :)
-Jenni-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti