Huopikkaat!

Pihalla on jo talventulon tuntua. Lakeuksilla puhaltaa kylymasti. Talo lämpiää puilla, tuvassa takka ja leivinuuni, makuukamariis on pönttömuurit ja keittiössä Porinmatti, mutta vanahan talon lattialautojen välistä vetää.

Huopikkaat pitää koivet lämpöösinä ja askeleen asteen verran notkempana. 

 Kuvassa ylhäällä vasemmalla on mun lempparit! Porukan lämpöösimmät. Nilkkurimalli jossa on kiinniommeltuna säärystimet. Ylhäällä oikealla on salonkikelpoiset tossut "parempien vierahien" kyläälyä varten. Alhaalla vasemmalla on mun työ kenkäni ja nämä kyllä peittoaa "kroksit" mennen tullen. Oikealla on parhaimmat pihatossut... paras ja paksuin pohja meinaan noin pihakäyttöön.

Tässä olis sitten semmoosia huopikkaita joista haaveilen. Lempparit on valkoiset huopalapikkaat. Pitääskö kirjoottaa jo ny pukille jotta kerkiää sitte pukki kattella värkit ja teherä tossut valmiiksi iliman viimetippaa. No jos ei kerkiä tekemään, niin voinhan mä tässä samantein laittaa linkit sivuille mistä niitä saa kätevästi ostettua ;)

Huopalapikkaat kuvassa oikealla

palmikkoneulevarrella kuvassa ylhäällä vasemmalla

Kunnon paksulla pohjalla, taatusti superit säällä kun säällä kuva vasemmalla keskellä

Turkis huopis vasemmalla alhaalla

Niin ja mainittakoon että noita mulla jo olemassa olevia huopikkaita valmistaa Lahtiset, siellä on myös hienoja Aki Choklatin suunnittelemia Design huopakenkiä.

Mukavaa alkavaa syyslomanjälkeistä viikkoa kaikille. Äläkäähän enää roikootelto vähiis vaattehis, jot´tetta tuu kipiäksi!

Elämässä on taas värejä ja tunteissa sävyjä :)

Tällääsen hirvittävän vaikian vuoden jälkeen on ihanaa todeta, että mun elämäni on saanut taas sävyjä. Oon eläny aikaa jolloin on vain yksi mieli, yksi tunne (joka ei oo edes mikään tunne, vaan pelekkä olotila). Sellaanen oleminen on mulle niin vierasta. Minä oon aina ollu ihminen, joka nauraa yhtä lujaa ku huutaa, sisällä kuplii välillä ilosta ja välillä murheesta. Välillä on täyttä onnea ja välillä täyttä dramaa. Sitten yht´äkkiä on sellaases olotilas, jottei oon mitää olotilaa. 

Vaikka sitä on välillä syvällä suossa, niin kaikesta seleviää kun on usko siihen että seleviää. Sanoon väelleni, jotta antakaa mun ny rääkyä rauhas. Kun aikani rääyn, niin minä tästä nousen taas uuresta pystyhy. No niin meni kevät rääkyen, kesä vaan olotilassa ja syksyn värien myötä mun päiväni alakoo täyttyä tunteista, naurusta, onnen hetkistä, draamaa unohtamatta... on päiviä, kun huomaan että sisällä kuplii taas niin jottei tierä kuinka olis ettei äänenhen nauraasi. 

Jos joskus joudutte sellaiseen yhteen olotilaan, jossa on vaikea tuntea päivän hyviä hetkiä, niin alkakaa kirjata niitä ylös. Vähän niinkuin herättelette väkisin piilossa olevia tunteitanne. Ostakaa kirja johon merkitsette päivän Helmet, kyllä niitä on vaikka tunteet olisikin koko päivän samat. Kohtapian huomaatte, ettei niitä tarvitse enää erikseen kirjata ylös muistaaksenne niitä, vaan elätte niitä hetkiä tuntien ne oikeasti.

Vaikeina aikoina on myös hyvä pakottaa ittensä nauramaan väkisin. Me kehiteltiin tyttärenikanssa perjantai-illan ratoksi hahmot ILOISET POSTELIJOONIT. Perjantai-iltaisin pakkaamme sen viikon korjaustyöt, asiakastilaukset ja laskut autoon ja lähdemme ajelemaan ympäri maakuntaa jakaen tuotteet, korut, liput ja laput asiakkaitten postilootiin. Päätimme, että vaikka ei naurata niin nauretaan sitte vaikka piruuttamma. Jokaisen postilaatikolla käynnin jälkeen suoristimme kurkkumme näyttävästi kohti taivasta kuin kurjet ja päästimme ilmoille makoosat tekonaurut. Niin kauan piti nauraa, jotta alkaa oikiasti naurattaa... tepsii aina, koittakaa vaikka :D.

Tällä viikolla olen vihdoinkin saanut siivottua loputkin paffilaatikot, liput, laput jokka muistutti mua liikkeen ajoilta pois nurkiista. Kaikki on nyt arkistoituna, nätissä rivissä, omilla paikoillaan yläkerran vintillä, pölyyntyköön sielä! Nyt tuntuu kepiältä mielessä ja kropassa!

Huomenna on Kansallinen Epäonnistumisen Päivä.Päivä jolloin pessimistikin voi juhlia!!!

Iloiset postelijoonit, toista jo nauratta oikeasti ja toista vasta hymyylyttää.

Kastelahja

Aika vaan kuluu ja kuluu. Nyt eletään tämän vuoden kiireisintä aikaa työrintamalla. Uusia tuulia puhaltaa joka suunnasta ja työtä on joka tunnille päivässä. Ihanaa! Muistan sanoa joka päivä, jokaisella askeleella matkalla työhuoneelle ( sinne on muuten 21 askelta :))kuinka ihanaa se on että minulla on töitä!

Vielä en voi kaikkia paljastaa mitä oon tekemässä, mutta eiköhän ne asiat tästä kohta seleviä ja sitten laitan kuvia tännekkin.

Laitan tähän muutaman kuva kastelahjoista, mitä olen tehenyt tässä kiiruhien välissä. Ensimmäinen koru on valmistettu pienelle Kiinalaiselle tytölle, joka sai ihanan kodin ja perheen täältä Suomesta. Korun on nimeltään Pioni, Kiinan kansalliskukan mukaan. Korua suunnitellessani mietin, että tyttö voisi näin pitää pienen muiston mukanaan synnyinmaastaan.

Toisessa kuvassa on pikkuruisen pienet makeanvedenhelmet naapurin tytölle, joka sai kasteessa nimen Ella-Maria Ingrid. Ihana tyttö ja Kaunis nimi! 

Mukavaa loppuviikkoa ja koittakaa kestää sateita, kyllä se siitä kohta valakooseksi muuttuu!

Oma koti

Voi kun mä unelmoon omasta kodista. Me kyllä asutaan tällähetkellä ihanassa pienessä talossa. Ulkoapäin oikeassa postikortissa, mutta kun tämä koti ei oo meirän oma! Paikka on täydellinen, erespäin on peltoa niin ettei silimä pökkää ja takaa alakaa tivis mettä. Tontin poikki virtaa luoma. Piharakennuksiakin on joka vuosikymmeneltä. Taloo on pieni n.90 neliötä. Mukuloolla on omat huoneet ja me miehen kanssa nukumma joka yö patjoolla olohuoneen laattialla. Lämpööstä varastoa ei oo ja kaappejaki on vaan viis. Tämän kaiken kestääs, ku vaan tämä taloo olis oma!

Muutimme tähän kotiin neljä vuotta sitte. Muistan ikuusesti sen tunteen, kun istuin portahilla äitienpäivän iltana. Aurinko laski pitkälle peltojen taakse. Aivan henkiä salpaavan kaunista kattella! Totesin silloon mun miehelleni, jotta minä oon niin onnellinen mun elämääni, jotta vaikka mitään ei enää koskaan tapahtuusi, niin ei se mitään, näin on hyvä!

No sen jälkeen on totisesti tapahtunut ja moni asia pyörähtäny ympäri. Oon edelleen sitä mieltä, että ne samat perus asiat on edelleen hyvin, mitä silloin rappusilla mietiin. Ja olen edelleen sitä mieltä, että mun elämässäni kaikki tärkeä on tavallaan jo saavutettu ja kaikki unelmat on toteutettu. Mietin edelleen että näin on hyvä, mutta mutta ja mutta...

mullen on tullu yksi unelma ja se on ikioma koti. Mä niin toivoosin, jotta voisin laittaa ihan omaa kotia! Päättä itte mitä pihalla kasvaa, mitä väriä seinihin laitetaan, tahtoosin itte päättää mikkä puut karetahan ja mikkä saa pysyä. Tahtoosin itte putsata rännit moskiista (tai olla putsaamatta). Tahtoosin itte ja tahtoosin itte!

Tärkeintä omassa kodissa olisi paikka ja seuraavaksi talon henki... kaiken muun voi sitte muuttaa jos tahtoo, mutta näihin kahteen ei pääse vaikuttamaan, mikäli ne on jo alakaappäälle huonot. 

Olen ottanut tavoitteeksi ajatella omaa kotia vähintään kolme kertaa päivässä. Kun jotaki oikee kovaa tahtoo niin sen myös saa!!!

Hyvän onnen lantit

Voi kuulkaa ny mun pitää ylypiänä esitellä mitä mun mukulani on täälä teheny viimeeset kolome päivää. Onhan ne käyny välillä koulussa, ollu pihalla, kierretty ympäri makuntaa ja ovat leikkinehet, mutta sitte siinä touhujen välis.

Täällä Ilmajoella järjestetään syksyysin Maalaismarkkinat, jossa on paikallisten kädentaitajien töiden lisäksi monenmoosta syyssatoa ja leivonnaasia. Minä en oo itte osallistunu myyjäisiin koskaan myyjänä, mutta ostajana jo monen vuoden ajan, jo paljon ennen kun edes asuimme täälä.

No mutta tänävuonna mun poikani sai jostaki päähänsä, että hän menöö myymähän onnen lantteja markkinoolle. Sanoo menevänsä tienaamahan vähä karamellirahaa. No sanoon että asia on selevä kunhan vaan itte hoitaa asian ja ettei se tuu mun työkseni hoitaa myytäviä tuotteita pöytään. 

Niin se alootti kolme päivää kestäneen urakan. Matkan varrella Elli liittyi joukkohon. Totuushan on se, että meidän Elli ei ole lainkaan innostunut minkäänlaisista käsitöistä, mutta kateus saa aikaan kaikenmoosta. Yhyres ovat tehneet ja minoon saanu kattella vierestä kuinka hienosti homma etenee, sulas sovus ja ahkerasti. 

Mun apuani ei oo paljonkaan kysytty. Askartelumassan Eino hommas itte, nauhat annoon omasta varastosta ja jotta onnenlantit saataasiin näyttävästi esille, kävin hakemassa Seinäjoelta  Paperinauhasta isoja hintalappukortteja... vahiongossa löysin tosi tosi kivoja ja just lantteihin sopivia.

Annoon vinkin mitä vois tehdä (olen teheny vastaavia hopea ja pronssimassasta), lainasin sinettipunsseleita, autoon narujen solmimisessa ja pikkuusen pakkaamisessa, mutta mukulat on tehneet itte parisataa lanttia (minä en jaksanu solmia ja pakata vasta kun n.50kpl :)). 

Pyörittelivät massasta pikkupalloja, painoo punsselilla kuvion, Elli teki kinkun uunimittarilla (hah hah) reijät nauhoolle, Eino vetääsi miehekkäästi automaalia (joku alumiinihohto väri) lanttien pintaan ja niistä tuli niin hienoja. 

Eino keksi liitutauluun myyntiä edistävän tekstin "Osta iloksesi onnen lantti, 2e, itte tehty" ja Elli keksi eri kuvioille eri merkityksen:  rakkautta ja ystävyyttä, tähteyttä ja loistetta, rahaa ja jalokiviä, terveyttä, kauneutta, pitkää ikää ja onnea perheeseen... voi sniif mä olin niin liikuttunut tässä vaiheessa!

Tyytyvääsiä ovat, nukkumassa jo. Innolla jo odottelevat huomisia markinoota. Voi ku kauppa kävis, edes yhyren karamellipussin verran!

Eino reijittää "nahkapaskalla" hintalappukortteihin reijät, jotta korut saa pistää tauluun roikkumaan

Elli on siirtynyt kinkun paistomittarista hammastikkuun, molemmat yhtä käteviä nauhan reijän tekemisessä :)

nippeliä ja nappelia, automaalin kanssa ja iliman

Taulu täynnä ONNEN lantteja ja laatikossa vielä miljoona lisää

 Seitsemän erilaista lanttia, joista jokahinen voi valita just sen, mille elämän alueelle tahtoisi vähän extra onnea

            IHANIA, EIKÖS OLEKKI!?!?

Pienellä rahalla ja pienellä vaivalla vanhasta uutta

Aina ei tartte vanhoja perintökoruja sulattaa, että saisi niistä uusia, itselleen sopivia käyttökoruja. Usein suosittelenki ensin, että säästettäisiin kaiverrukset ja leimat, onhan niissä korun koko historia.

Etenkin vanhoissa vahvoissa kultakoruissa on monta leimaa, mikkä kertoo kuka on korun valmistanut, mistä aineesta, onko koru tarkastettu, millä paikka kunnalla seppä on korun takonut ja minä vuonna. 

Elikkäs ennen korut merkattiin niin, että ensin oli tekijänleima (joko sepän oma tai tehtaan), sitten tuli pitoisuus leima (kullalla useimmin 750=18 karaatin ja 585 = 14 karaatin kultaa, hopealla 925), kolmantena leimana on kruunuleima, joka kertoo sen että tuote on tarkastettu ja kullan pitoisuus on se mikä koruun on leimattu, sitten tulee paikkakuntaleima ja lopuksi vuosi milloin koru on valmistettu. Aikas paljon mahtuu tietoa pikkuruiseen esineeseen, vai mitä :).

Nykyään on enään pakollista, että korussa on vain kaksi leimaa - tekijän leima ja pitoisuusleima. Huomioikaa siis korua ostaessa, että siinä on vähintäänkin kaksi leimaa, muuten voitte hyvin epäillä korun aitoutta!

Tässä muutama esimerkki koruista, joihin on saatu ihan uusi ilme pienenpienellä vaivalla ja pienenpienellä rahalla. Ottakaahan nyt kaikki perintökorut esiin ja rupeatte suunnittelemaan miten niistä saataisiin sinulle käyttöön koru. Suurentaa, pienentää, istuttaa kiviä, kaivertaa kuvioita tai tekstiä, lisätä reunoille valkokultaa, pistää keskelle köynnös... Monta vaihtoehtoa on uudistaa koru niin ettei sitä sulateta lainkaan!

Uutisten seurailua ja kaaoksen järjestelyä

Jännittävä viikonloppu uutisten parissa! Lapsuuden naapurini oli määrä avioitua viikonlopun aikana New Yorkissa. Kauhulla on seurattu uutisointia rapakon takaa. Suurijoukko lapsuudenkodin naapureista on ollut myrskyn silmässä. Onneksi kaikki on mennyt kuitenkin hyvin. Onnellinen hääpari ovat saaneet toisensa, juhlat ovat olleet mukavat ja väki on pysynyt maanpinnalla. Ajatella mikä muisto hääpäivästä! Voivat kirjaimellisesti todeta: "Avioliittome alku oli hyvin myrskyisä ;)".

Viikonloppu on muuten menny tavaroita järjestellessä ja kasates. Kaaosta täälä on vieläki, mutta taas on saatu karsittua nurkista paljon ylimääräästä tavaraa kirpparille myyntiin. Lauantaina oltiin koko perheen voimin peräkonttikirppiksellä ja tänään ollaan lajiteltu lisää tavaraa myyntiin. Huomenna vien osaa tilipehööriistä ja vaatteista Asematien Aarreaittaan. Mööpeleitä koitan kuvata ja laittaa kokeeksi Huutonettiin, sen teen vasta yöllä. 

 

Tässä muutama kuva Einon kämpästä, nyt kun se on siivottuna ja poseeraus kunnossa. Minen oo minkään sortin sisustaja, mutta tykkään kyllä laittaa kotia. Mun toinen harrastukseni kaffittelun lisäksi on sisustus lehtien ja -kirjojen selailu. Ihanaa kattella kuvia, kun joku osaa laittaa ja sisustaa... saatikka sitte päästä koteihin, missä kodin kauneus isköö hengen lukkoon! 

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa jokahittelle!

näkymiä ovelta ja ikkunasta

Tuliaasia reissusta, Maukku-paapan vanha ilmapuntari ja uistinloota

Kohta saa pistää tämänki  kämpän pönttikseen pökkyä pesään. Ihania syysiltoja odotellessa!!!