Oma koti

Voi kun mä unelmoon omasta kodista. Me kyllä asutaan tällähetkellä ihanassa pienessä talossa. Ulkoapäin oikeassa postikortissa, mutta kun tämä koti ei oo meirän oma! Paikka on täydellinen, erespäin on peltoa niin ettei silimä pökkää ja takaa alakaa tivis mettä. Tontin poikki virtaa luoma. Piharakennuksiakin on joka vuosikymmeneltä. Taloo on pieni n.90 neliötä. Mukuloolla on omat huoneet ja me miehen kanssa nukumma joka yö patjoolla olohuoneen laattialla. Lämpööstä varastoa ei oo ja kaappejaki on vaan viis. Tämän kaiken kestääs, ku vaan tämä taloo olis oma!

Muutimme tähän kotiin neljä vuotta sitte. Muistan ikuusesti sen tunteen, kun istuin portahilla äitienpäivän iltana. Aurinko laski pitkälle peltojen taakse. Aivan henkiä salpaavan kaunista kattella! Totesin silloon mun miehelleni, jotta minä oon niin onnellinen mun elämääni, jotta vaikka mitään ei enää koskaan tapahtuusi, niin ei se mitään, näin on hyvä!

No sen jälkeen on totisesti tapahtunut ja moni asia pyörähtäny ympäri. Oon edelleen sitä mieltä, että ne samat perus asiat on edelleen hyvin, mitä silloin rappusilla mietiin. Ja olen edelleen sitä mieltä, että mun elämässäni kaikki tärkeä on tavallaan jo saavutettu ja kaikki unelmat on toteutettu. Mietin edelleen että näin on hyvä, mutta mutta ja mutta...

mullen on tullu yksi unelma ja se on ikioma koti. Mä niin toivoosin, jotta voisin laittaa ihan omaa kotia! Päättä itte mitä pihalla kasvaa, mitä väriä seinihin laitetaan, tahtoosin itte päättää mikkä puut karetahan ja mikkä saa pysyä. Tahtoosin itte putsata rännit moskiista (tai olla putsaamatta). Tahtoosin itte ja tahtoosin itte!

Tärkeintä omassa kodissa olisi paikka ja seuraavaksi talon henki... kaiken muun voi sitte muuttaa jos tahtoo, mutta näihin kahteen ei pääse vaikuttamaan, mikäli ne on jo alakaappäälle huonot. 

Olen ottanut tavoitteeksi ajatella omaa kotia vähintään kolme kertaa päivässä. Kun jotaki oikee kovaa tahtoo niin sen myös saa!!!