Aina ei tartte vanhoja perintökoruja sulattaa, että saisi niistä uusia, itselleen sopivia käyttökoruja. Usein suosittelenki ensin, että säästettäisiin kaiverrukset ja leimat, onhan niissä korun koko historia.
Etenkin vanhoissa vahvoissa kultakoruissa on monta leimaa, mikkä kertoo kuka on korun valmistanut, mistä aineesta, onko koru tarkastettu, millä paikka kunnalla seppä on korun takonut ja minä vuonna.
Elikkäs ennen korut merkattiin niin, että ensin oli tekijänleima (joko sepän oma tai tehtaan), sitten tuli pitoisuus leima (kullalla useimmin 750=18 karaatin ja 585 = 14 karaatin kultaa, hopealla 925), kolmantena leimana on kruunuleima, joka kertoo sen että tuote on tarkastettu ja kullan pitoisuus on se mikä koruun on leimattu, sitten tulee paikkakuntaleima ja lopuksi vuosi milloin koru on valmistettu. Aikas paljon mahtuu tietoa pikkuruiseen esineeseen, vai mitä :).
Nykyään on enään pakollista, että korussa on vain kaksi leimaa - tekijän leima ja pitoisuusleima. Huomioikaa siis korua ostaessa, että siinä on vähintäänkin kaksi leimaa, muuten voitte hyvin epäillä korun aitoutta!
Tässä muutama esimerkki koruista, joihin on saatu ihan uusi ilme pienenpienellä vaivalla ja pienenpienellä rahalla. Ottakaahan nyt kaikki perintökorut esiin ja rupeatte suunnittelemaan miten niistä saataisiin sinulle käyttöön koru. Suurentaa, pienentää, istuttaa kiviä, kaivertaa kuvioita tai tekstiä, lisätä reunoille valkokultaa, pistää keskelle köynnös... Monta vaihtoehtoa on uudistaa koru niin ettei sitä sulateta lainkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti