Kissinpäiviä kiireestä huolimatta

On ollu niin monenmoosta, mistä olis pitäny keriitä kirjoittaa. Kyllähän sitä kirjoottaas, mutta että saa ladattua niihin kuvia, siihen ei oo ollu aikaa.

Aika kuluu töitä tehden ja kotia laittaes... (oikiasti mä en saa yhtään asiaa paikoilleen, aika menee lähinnä tuumates ja kolehien vaihtamises paikasta toiseen ja taas takaasi edelliseen).

Olin viimeviikolla Tampereella Riuttu säätiön järjestämässä Kädentaitojen seminaarissa. Sain kutsun mennä puhumaan luovuudesta. Hieno iltapäivä ja kertakaikkiaan mahtavia puheenvuoroja. Oli oikee tosissaan luova iltäpäivä. Näin yksin työtä tekevälle tuntui mukavalta jakaa ajatuksia kaltaastensa kanssa.

Kotimatkalla törmäsin valtavaan lintuun. Pimiällä taipalehella en uskaltanu nousta autosta kattomaan kuinka kävi. Tömähdys oli niin isoo, että tiesin, jotta siitä ei lintuparka selvinny hengissä. Kotona havaattin jotta kyllä, lintu oli isoo ja kyllä se henkensä menetti. Olin ajanu 100 kilometriä Ukkomettoo katolla olevassa suksitelineessä!!! 

Surullinen näky, mutta en voinu pirätellä naurua, oli niin älyvapaa tilanne, kertakaikkiaan!

Meille on kotiin tullu myäs kaksi ihanaa kissinpoikaa... tai niin me ajattelimma. Nyt on kuiteki havaattu että toinen on tyttö ja toinen poika. Einon kissa on nimeltään Ezio Audithore Da Firenze Köykkä ja Ellin kissi on Killi Killinen. Mä niin rakastan kissin pehemoosia tassuja, söpöjä naamoja tupla kehräystä ja pehmoosia tassun sipaasuja. Kaiken kiiruhun keskellä täälä elellään kissanpäiviä joka päivä.

Syysmarkkinat

Meillä täälä Ilmajoella on ihana Yli-Lauroselan talomuseo, jonka pihapiirissä järjestetään jokavuosi perinteiset syysmarkkinat. Elli on innokas osallistumaan näihin myyntitapahtumiin... 

Oon aina mukana auttamassa, mutta pääasiassa mukulat saa hoitaa myyntiin tulevat tuotteet ja niitten myynnin itte. Minä voin autella pakkauspuuhissa ja paikalle roudaamisessa...

Väkiä oli paljon, myyntiäkin oli. Ny on rahat jo tuhlattu pitsaan ja kissantarvikkeisiin... huomenna meille tulee kaksi kisulia :D

Ystävyydestä jälleen...

Yksi onnellisen elämän perus pilareista on se, että omistaa ystävän. Olisi yksi suurempia tragedioita elämässä, jos ei koskaan saisi tuntea todellista ystävyyttä kenenkään kanssa, ei koko elämänsä aikana.

Muistakaa oikeasti rakkaat vanhemmat teroittaa lastenne mieleen, että kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kans pitää tulla toimeen ja mikä tärkeintä 
ketään ei saa jättää yksin. 

Muistuttakaa lapsianne, että mitä enemmän erilaisia, eri näköisiä, eri taustaisia, eri värisiä, eri kokoisia, erilaisen elämänkatsomuksen omaavia ja eri kulttuurista olevia ystäviä ja kavereita itsensä ympärille elämänsä aikana saa kerättyä, sitä rikkahampi omasta elämästä tulee.

Suurinta avarakatseisuutta on hyväksyä ympärilleen muutkin kuin vain itsensä kaltaiset ihmiset. 

Hyvää viikonloppua kaikki ihanat sydänystäväni, ystäväni, kaverini, tuttuni ja mahdolliset tulevat kaverit :D 

Viikonloppuna juhlitaan "kesän" päättymistä hyvässä seurassa!

Onni on tytär...

... joka kaiken arjen kiireen, suhaamisen ja sähläämisen keskellä on koulusta tullessaan poiminut vaasiin auringonkukkaset (koulumatkalla on auringonkukkapelto, jonka pientareella lukee: "Ota kukka" :)), 

keittänyt perunat, valmistanut ruskean kastikkeen,tehnyt salaatin ja 

kattanut pöydän...

 ...sanoo äiteelle hänen kotiin tultuaan: 

"Istu pöytään, ruoka on valmis, minä tarjoilen"...

...liikaa ei voi äitee tälläästä tytyä rakastaa ja kiittää...

"Kiitos että toit auringon tähänkin päivään"

 :)

Lahja maailmanmatkaajalle

Ihana ajatus...

Kerran kesässä ja aina Storsandissa

Olen ottanut Ellistä kuvan joka vuosi samassa paikassa Storsandissa. Tarkoituksena oli, että kuva otettaisiin samaan aikaan (juhannuksen jälkeen) ja saman kiven päältä joka vuosi. No kuten kuvista huomaa jotku kuvat on käyty nappaamassa jo syksyn oltua ovella. Samoin kivi on vaihtunu, koska se ensimmäinen ja toinenki kivi on vaan hävinny jonnekki :). 

 Ensimmäisessä kuvassa hän on kaksi vuotias. Kuvauspäivää seuraavana päivänä hänestä tuli Iksu, isosisko Einolle. Viimeisessä kuvassa hän on jo 11 vuotias flikka. Aika kuluu kyllä liian nopiasti... 

vuosi 2004, Elli 2v

vuosi 2005, Elli 3v

vuosi 2006, Elli 4v

vuosi 2007, Elli 5v

vuosi 2008, Eskari Elli

vuosi 2009, Elli ekaluokkalaane

vuosi 2010, Elli tokaluokkalainen

vuosi 2011...hupsista, Elskasta on kasvanu jo isoo flikka, kolmasluokkalaane!

vuosi 2012, nelos luokan kynnyksellä

vuosi 2013, Elli vitosluokkalainen

Virkiä maanantai!

Kaikellaasta on kerenny jo tällenpäivää tehdä ja tuumata töitten lisäksi! Pitääs useemmin piipahtaa Tampereella, vanhoilla kotikulmilla. Tuli niin paljon tuulta purjeisiin ja taas jaksaa. 
Mä rakastan sitä kaupunkia syrämeni pohjasta! Asuin sielä 7 vuotta ja kasvoon siellä nuoresta flikasta aikuuseksi. Tärkeä kaupunki edelleen. Jos en asuisi Ilmajoella, niin asuisin Tampereella. Se on muuten ainoa Kaupunki missä en koskaan tuntenu kaukokaipuuta Pohjanmaalle.

Oon käyny hoitelemassa kirpparipaikkaa tänään. Nyt alkoi kuudes viikko. Olen koko muuton ajan vieny kamaa kirpparille. Suosittelen teille muillekki samaa. Ei oikiasti oo niin rasittavaa, kun saattaas luulla. On helppoa muutonyhteydessä lajitella vaatteet, rojut ja kolehet muuttolaatikkoon,Etapille tai kirpparille. Rasittavan alun ja hinnoittelun jälkeen työ on ollu helppoa, käy vaan lisäämässä silloon tällöön paikkaan vaatetta, kippoa ja kuppia. Sitämukaa kun tulee tilaa. Niin kauan aion paikkaa pitää, kun pysyn voitonpuolella :).

Sen lisäksi oon tyyssänny ja huusholleerannu. Ostin IKEAsta mun hyvän, rakkaan, ihanan ja supertärkeän Ystävän sunnittelemia tyynyjä (...ja Niina hei, ostin myös ne kuuluisat Project Runway:ssäkin nähdyt lakanat ;), mä oon niin ylpeä susta että halkean!) 

Nämä on niin kivoja ja niin Niinan näköisiä. Minä ainakin tykkään. Piristää kivasti tätä meidän muuten niin mummantuvan näkööstä sisustusta.

Tässä siis muutama kuva mitä oon saanu aikaaseksi...

Ja kuten huomasitte olen rajannut kuvat tarkoin...todellisuus näyttää kuitenkin tältä :)

Tänään palasin taas ruotuun. Olin viimeviikolla jo kiloa vaille alle 100 kiloa ja kiloa vaille -40 kg... siitä innostuneena syöpöttelin koko viikonlopun juhlissa ilman huolen häivää. Tänään puntari näytti sen verran, että nyt menään taas kevyemmälle linjalle nopeasti, josko sitten ensiviikolla sais vihdoinki juhlia pyöreitä :)

Tuli niin herkullinen salaatti, ihan perus aineista ja nätiltäki tuo näytti

Nyt vielä tämä ANTIMARTTA aikoo kokeilla omenahillon tekemistä...ei se niin vaikiaa voi olla, vai onko? Sokuripaketin kyljes oli ohojekki :).  Kyllä mä osaan hitsata, juottaa, rälläköidä, sorvata, korjata elekrtoniikka pelejä, mutta mä oon oikiasti niin huono näissä perinteisissä Martta touhuissa, että kyllä saa suvun naiset ja naapurin naiset tuntia myötähäpiää. 

MITÄ LÖYSEMMÄT AINET SITÄ VARMENNIN EPÄONNISTUN!!! (itku tästä vielä tuloo, mutta sinnillä teen ku noin komeeta omenoota sain ystävän pihapuusta noukkia)