On ollu niin monenmoosta, mistä olis pitäny keriitä kirjoittaa. Kyllähän sitä kirjoottaas, mutta että saa ladattua niihin kuvia, siihen ei oo ollu aikaa.
Aika kuluu töitä tehden ja kotia laittaes... (oikiasti mä en saa yhtään asiaa paikoilleen, aika menee lähinnä tuumates ja kolehien vaihtamises paikasta toiseen ja taas takaasi edelliseen).
Olin viimeviikolla Tampereella Riuttu säätiön järjestämässä Kädentaitojen seminaarissa. Sain kutsun mennä puhumaan luovuudesta. Hieno iltapäivä ja kertakaikkiaan mahtavia puheenvuoroja. Oli oikee tosissaan luova iltäpäivä. Näin yksin työtä tekevälle tuntui mukavalta jakaa ajatuksia kaltaastensa kanssa.
Kotimatkalla törmäsin valtavaan lintuun. Pimiällä taipalehella en uskaltanu nousta autosta kattomaan kuinka kävi. Tömähdys oli niin isoo, että tiesin, jotta siitä ei lintuparka selvinny hengissä. Kotona havaattin jotta kyllä, lintu oli isoo ja kyllä se henkensä menetti. Olin ajanu 100 kilometriä Ukkomettoo katolla olevassa suksitelineessä!!!
Surullinen näky, mutta en voinu pirätellä naurua, oli niin älyvapaa tilanne, kertakaikkiaan!
Meille on kotiin tullu myäs kaksi ihanaa kissinpoikaa... tai niin me ajattelimma. Nyt on kuiteki havaattu että toinen on tyttö ja toinen poika. Einon kissa on nimeltään Ezio Audithore Da Firenze Köykkä ja Ellin kissi on Killi Killinen. Mä niin rakastan kissin pehemoosia tassuja, söpöjä naamoja tupla kehräystä ja pehmoosia tassun sipaasuja. Kaiken kiiruhun keskellä täälä elellään kissanpäiviä joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti