Oma koti

Voi kun mä unelmoon omasta kodista. Me kyllä asutaan tällähetkellä ihanassa pienessä talossa. Ulkoapäin oikeassa postikortissa, mutta kun tämä koti ei oo meirän oma! Paikka on täydellinen, erespäin on peltoa niin ettei silimä pökkää ja takaa alakaa tivis mettä. Tontin poikki virtaa luoma. Piharakennuksiakin on joka vuosikymmeneltä. Taloo on pieni n.90 neliötä. Mukuloolla on omat huoneet ja me miehen kanssa nukumma joka yö patjoolla olohuoneen laattialla. Lämpööstä varastoa ei oo ja kaappejaki on vaan viis. Tämän kaiken kestääs, ku vaan tämä taloo olis oma!

Muutimme tähän kotiin neljä vuotta sitte. Muistan ikuusesti sen tunteen, kun istuin portahilla äitienpäivän iltana. Aurinko laski pitkälle peltojen taakse. Aivan henkiä salpaavan kaunista kattella! Totesin silloon mun miehelleni, jotta minä oon niin onnellinen mun elämääni, jotta vaikka mitään ei enää koskaan tapahtuusi, niin ei se mitään, näin on hyvä!

No sen jälkeen on totisesti tapahtunut ja moni asia pyörähtäny ympäri. Oon edelleen sitä mieltä, että ne samat perus asiat on edelleen hyvin, mitä silloin rappusilla mietiin. Ja olen edelleen sitä mieltä, että mun elämässäni kaikki tärkeä on tavallaan jo saavutettu ja kaikki unelmat on toteutettu. Mietin edelleen että näin on hyvä, mutta mutta ja mutta...

mullen on tullu yksi unelma ja se on ikioma koti. Mä niin toivoosin, jotta voisin laittaa ihan omaa kotia! Päättä itte mitä pihalla kasvaa, mitä väriä seinihin laitetaan, tahtoosin itte päättää mikkä puut karetahan ja mikkä saa pysyä. Tahtoosin itte putsata rännit moskiista (tai olla putsaamatta). Tahtoosin itte ja tahtoosin itte!

Tärkeintä omassa kodissa olisi paikka ja seuraavaksi talon henki... kaiken muun voi sitte muuttaa jos tahtoo, mutta näihin kahteen ei pääse vaikuttamaan, mikäli ne on jo alakaappäälle huonot. 

Olen ottanut tavoitteeksi ajatella omaa kotia vähintään kolme kertaa päivässä. Kun jotaki oikee kovaa tahtoo niin sen myös saa!!!

Hyvän onnen lantit

Voi kuulkaa ny mun pitää ylypiänä esitellä mitä mun mukulani on täälä teheny viimeeset kolome päivää. Onhan ne käyny välillä koulussa, ollu pihalla, kierretty ympäri makuntaa ja ovat leikkinehet, mutta sitte siinä touhujen välis.

Täällä Ilmajoella järjestetään syksyysin Maalaismarkkinat, jossa on paikallisten kädentaitajien töiden lisäksi monenmoosta syyssatoa ja leivonnaasia. Minä en oo itte osallistunu myyjäisiin koskaan myyjänä, mutta ostajana jo monen vuoden ajan, jo paljon ennen kun edes asuimme täälä.

No mutta tänävuonna mun poikani sai jostaki päähänsä, että hän menöö myymähän onnen lantteja markkinoolle. Sanoo menevänsä tienaamahan vähä karamellirahaa. No sanoon että asia on selevä kunhan vaan itte hoitaa asian ja ettei se tuu mun työkseni hoitaa myytäviä tuotteita pöytään. 

Niin se alootti kolme päivää kestäneen urakan. Matkan varrella Elli liittyi joukkohon. Totuushan on se, että meidän Elli ei ole lainkaan innostunut minkäänlaisista käsitöistä, mutta kateus saa aikaan kaikenmoosta. Yhyres ovat tehneet ja minoon saanu kattella vierestä kuinka hienosti homma etenee, sulas sovus ja ahkerasti. 

Mun apuani ei oo paljonkaan kysytty. Askartelumassan Eino hommas itte, nauhat annoon omasta varastosta ja jotta onnenlantit saataasiin näyttävästi esille, kävin hakemassa Seinäjoelta  Paperinauhasta isoja hintalappukortteja... vahiongossa löysin tosi tosi kivoja ja just lantteihin sopivia.

Annoon vinkin mitä vois tehdä (olen teheny vastaavia hopea ja pronssimassasta), lainasin sinettipunsseleita, autoon narujen solmimisessa ja pikkuusen pakkaamisessa, mutta mukulat on tehneet itte parisataa lanttia (minä en jaksanu solmia ja pakata vasta kun n.50kpl :)). 

Pyörittelivät massasta pikkupalloja, painoo punsselilla kuvion, Elli teki kinkun uunimittarilla (hah hah) reijät nauhoolle, Eino vetääsi miehekkäästi automaalia (joku alumiinihohto väri) lanttien pintaan ja niistä tuli niin hienoja. 

Eino keksi liitutauluun myyntiä edistävän tekstin "Osta iloksesi onnen lantti, 2e, itte tehty" ja Elli keksi eri kuvioille eri merkityksen:  rakkautta ja ystävyyttä, tähteyttä ja loistetta, rahaa ja jalokiviä, terveyttä, kauneutta, pitkää ikää ja onnea perheeseen... voi sniif mä olin niin liikuttunut tässä vaiheessa!

Tyytyvääsiä ovat, nukkumassa jo. Innolla jo odottelevat huomisia markinoota. Voi ku kauppa kävis, edes yhyren karamellipussin verran!

Eino reijittää "nahkapaskalla" hintalappukortteihin reijät, jotta korut saa pistää tauluun roikkumaan

Elli on siirtynyt kinkun paistomittarista hammastikkuun, molemmat yhtä käteviä nauhan reijän tekemisessä :)

nippeliä ja nappelia, automaalin kanssa ja iliman

Taulu täynnä ONNEN lantteja ja laatikossa vielä miljoona lisää

 Seitsemän erilaista lanttia, joista jokahinen voi valita just sen, mille elämän alueelle tahtoisi vähän extra onnea

            IHANIA, EIKÖS OLEKKI!?!?

Pienellä rahalla ja pienellä vaivalla vanhasta uutta

Aina ei tartte vanhoja perintökoruja sulattaa, että saisi niistä uusia, itselleen sopivia käyttökoruja. Usein suosittelenki ensin, että säästettäisiin kaiverrukset ja leimat, onhan niissä korun koko historia.

Etenkin vanhoissa vahvoissa kultakoruissa on monta leimaa, mikkä kertoo kuka on korun valmistanut, mistä aineesta, onko koru tarkastettu, millä paikka kunnalla seppä on korun takonut ja minä vuonna. 

Elikkäs ennen korut merkattiin niin, että ensin oli tekijänleima (joko sepän oma tai tehtaan), sitten tuli pitoisuus leima (kullalla useimmin 750=18 karaatin ja 585 = 14 karaatin kultaa, hopealla 925), kolmantena leimana on kruunuleima, joka kertoo sen että tuote on tarkastettu ja kullan pitoisuus on se mikä koruun on leimattu, sitten tulee paikkakuntaleima ja lopuksi vuosi milloin koru on valmistettu. Aikas paljon mahtuu tietoa pikkuruiseen esineeseen, vai mitä :).

Nykyään on enään pakollista, että korussa on vain kaksi leimaa - tekijän leima ja pitoisuusleima. Huomioikaa siis korua ostaessa, että siinä on vähintäänkin kaksi leimaa, muuten voitte hyvin epäillä korun aitoutta!

Tässä muutama esimerkki koruista, joihin on saatu ihan uusi ilme pienenpienellä vaivalla ja pienenpienellä rahalla. Ottakaahan nyt kaikki perintökorut esiin ja rupeatte suunnittelemaan miten niistä saataisiin sinulle käyttöön koru. Suurentaa, pienentää, istuttaa kiviä, kaivertaa kuvioita tai tekstiä, lisätä reunoille valkokultaa, pistää keskelle köynnös... Monta vaihtoehtoa on uudistaa koru niin ettei sitä sulateta lainkaan!

Uutisten seurailua ja kaaoksen järjestelyä

Jännittävä viikonloppu uutisten parissa! Lapsuuden naapurini oli määrä avioitua viikonlopun aikana New Yorkissa. Kauhulla on seurattu uutisointia rapakon takaa. Suurijoukko lapsuudenkodin naapureista on ollut myrskyn silmässä. Onneksi kaikki on mennyt kuitenkin hyvin. Onnellinen hääpari ovat saaneet toisensa, juhlat ovat olleet mukavat ja väki on pysynyt maanpinnalla. Ajatella mikä muisto hääpäivästä! Voivat kirjaimellisesti todeta: "Avioliittome alku oli hyvin myrskyisä ;)".

Viikonloppu on muuten menny tavaroita järjestellessä ja kasates. Kaaosta täälä on vieläki, mutta taas on saatu karsittua nurkista paljon ylimääräästä tavaraa kirpparille myyntiin. Lauantaina oltiin koko perheen voimin peräkonttikirppiksellä ja tänään ollaan lajiteltu lisää tavaraa myyntiin. Huomenna vien osaa tilipehööriistä ja vaatteista Asematien Aarreaittaan. Mööpeleitä koitan kuvata ja laittaa kokeeksi Huutonettiin, sen teen vasta yöllä. 

 

Tässä muutama kuva Einon kämpästä, nyt kun se on siivottuna ja poseeraus kunnossa. Minen oo minkään sortin sisustaja, mutta tykkään kyllä laittaa kotia. Mun toinen harrastukseni kaffittelun lisäksi on sisustus lehtien ja -kirjojen selailu. Ihanaa kattella kuvia, kun joku osaa laittaa ja sisustaa... saatikka sitte päästä koteihin, missä kodin kauneus isköö hengen lukkoon! 

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa jokahittelle!

näkymiä ovelta ja ikkunasta

Tuliaasia reissusta, Maukku-paapan vanha ilmapuntari ja uistinloota

Kohta saa pistää tämänki  kämpän pönttikseen pökkyä pesään. Ihania syysiltoja odotellessa!!!

Ystävyydestä

Koulut ovat taas alkaneet. Äitinä sitä toivoo lapsilleen koulumaailmassa sitä ettei tulisi kiusatuksi, eikä tietenkään kiusaajaksi. Ennen kaikkea minä toivon sitä, että lapseni saisivat sydänystävän, ystäviä ja kavereita. Se on tärkeää ettei jää yksin, eikä missään tapauksessa jätä ketään muutakaan yksin. Sitä koittaa iskostaa jo nyt lapsen mieleen sen, että kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.

Toivoisin, että jokaisessa kodissa annettaisiin lapsille sellaiset elämän eväät, että ihmisiä ei saisi arvottaa taustan, elämänarvojen tai ulkonäön perusteella. Se se vasta on todellista avarakatseisuutta, että hyväksyy muutkin kuin vain itsensä kaltaiset ihmiset... Tällätavalla voi saada kasapäin mahtavia ihmisiä ympärilleen!

On niin sydäntä lämmittävää seurata vierestä kaverisuhteiden kehittymistä. Toiset on niitä  ystäviä, joiden kanssa jaetaan koulupäivä, on niitä joiden kanssa leikitään iltaisin ja niitä joiden kanssa nähdään vain viikonloppuisin. Joitakin nähdään vain kerran vuodessa. Yhtä tärkeitä kaikki. Kunhan niitä ystäviä on, eikä tarvitse olla yksin!

Tänään on kouluvuoden ensimmäiset kaverisynttärit. 

Kaupan jäämistöä koruiksi

Tulipa pitkä paussi. Olen sairastellut kaksi viikkoa. Sehän on niin, etten ole sairastanut kunnolla lähes kymmeneen vuoteen. Oonkohan minä laiskotellu liikaa, kun kerkesin nyt tulla kipiäksi. No mutta nyt mennään jo täyttä höökää etiäppäin.

Kaupalta jäi loppuunmyynnin jälkeen melkoisesti pöytähopeita, yksittäisiä, muutamia kappaleita sitä ja tätä. Yksittäisiä lusikoita on vaikea saada myytyä kenellekkään. Niinpä tein osasta koruja. Idea on vanha, mutta koska minulta aikaajoin kysytään näitäkin tuotteita, niin nyt on varastossa tätäkin lajia. 

Korut ovat aitoa hopeaa, ei alpakkaa!

Koska kyseessä on kaffilusikat ja minä olen intohimoinen kaffiloissa istuja, niin tahdon esitellä teille ensin hauskan kuvan kotoalbumistani. Kuvassa on äitini puolen sukua. Niin on köyhää kun vai olla ja voi. Naisilla on hieno tunnelma. Pysäyttää päivän askarehet ja istua yhdes kupposelle. 

IHANA KUVA, EIKÖS VAAN !

Helmikuun lusikka - Viola

Viola korvakorut, koukulla

Kaikkien tuntema Ruususarja. Ruusu on Tammikuun lusikka

Ruusun terälehdet, tappikorvakorut

Sinikello on tehty Heinäkuun lusikasta, Onyx kivihelmistä ja rikkimenneen KalevalaKorun Kielo rannerenkaan osasta

Musla. Ei kuulu kuukausilusikoihin. Mun lemppari lusikka sormuksille ja korviksille!

Krassi on Toukokuun lusikasta

Toukukuu - Krassi riipus

FunnyDay sarjan Koruja

Tässä joukko FunnyDay sarjan koruja. Kaikki ovat hopeaa ja  käsityönä valmistettuja. Kuvista puuttuu rannerenkaat. Voitte kuitenkin kuvitella ne, koska ne ovat täysin samanlaisia, kuin kuvien sormuksetkin, vain pikkuusen isompia, jotta mahtuu ranteeseen :).

HUOM! KORKOKENKÄ RIIPUKSEN TEKSTI ON MUUTTUNUT, SE ON JATKOSSA GO GIRL!

Surrr-vivor!   Hinta:72e

Go Girl!   Hinta:72e

OMG!   Hinta:72e

Yes please!   Hinta:72e

Soulmates  hinta 72e

PuPum   hinta:72e

ruskeat makeanvedenhelmet   hinta:28e

Harmaat makeanvedenhelmet   hinta:28e

Swarovskin kristallihelmet   hinta:28e

Vaaleat makeanvedenhelmet   hinta:28e

laukkusormus   hinta:28e

Norsusormus   hinta:28e

pallosormus   hinta:12e

Kivellinen sormus, aitoja luonnonkiviä!   hinta 30e

Kivellinen sormus, aitoja luonnonkiviä,   hinta 30e