Ostin paperisen lippunauhan ittelleni Stundarsin Joulumarkkinoilta viime viikonloppuna. Ihastuun omaani niin, että meille tuli kotiin välittömästi lippunauhafactory.
Nyt oon viikolla valmistanu kasapäin erilaisia paperisia lippunauhoja. Ajattelin antaa niitä joulukortteina ja pikkujoulupaketteina sinne tänne ja tuonne. Meillä ja mukulooilla on harrastuksia, niin tarvetta 3e pikkujoululahjoille tässä perheessä tulee usiamman euron erestä.
Siksitoiseksi tälläinen joulukortti on kiva antaa opettajilllle, kerho-ohjaajille ja hoitotäriille.
Minä ainaki tykkääsisin!!!
Ei muutakun nyt jokahittelle sakset käpäliihin ja rupiatta askartelemahan lippunauhoja koko suvulle ja kylälle. Ja jos että jaksa itte alakaa hommahan, niin saanen huomauttaa, että mullon niitä täälä valamihina kasapäin ja niitä saa ostaa jos on tarves.
Hintahan 5e/kpl
Ihanaa alakavaa viikkoa. Ens viikolla piretähän viikollaki vapaata.
Alootan Polte biisin videolla. Tässä videossa on tottavieköhön hieno tunnelma ja laulussa kauniit sanat. Tämä video on erityinen minulle siitä syystä, että video tavallaan yhdistää tämän perheen naiset, äiteen ja tyttären. Latella on äiteen valmistamat korut ja tyttäreni Elli oli kesällä tekemässä Härmä elokuvaa. Tästä videosta jää meille molemmille hienoja muistoja, joita voimma muistella joskus vuosien päästä :).
Koska multa tätä asiaa kysytään lähes päivittäin, niin ajattelin kertoa noin pääpiirteittäin mitenkä LT:n fanikorut saavat alkunsa ja mitenkä niitä valmistan.
Sain suhteellisen vapaat kädet suunnittelun kanssa. Tärkeintä oli tietenkin tietää minkätyyppistä musiikkia on tulossa ja millaiselle kuulijakunnalle korut valmistan. Tottahan siinä mennään heti mettähän, jos teen rock henkisiä koruja ja sitte polokaastaasiin levyllinen kansanmusiikkia :).
Joitakin tärppejä suunnitteluun kuitenkin sain. Lauri toivoi korua, joka jotenkin symboloi korppia. esim. kiiltävän mustaväri, sulka, korppikuvio. Lisäksi korussa tulisi olla helmiä ja hopeaa. Tästä lähdettiin.
Itte ajattelin, että korun tulisi olla sopiva sekä miehille, että naisille. Hieman rock henkinen, tässä ajassa oleva ja silti ajaton. Tietenkin lopputuloksen pitäisi olla sellainen mistä ihimiset tykkääs ja siinä näkyisi minun käsiala.
Suunnitteluvaiheessa teen aina ensimmäiset luonnokset käsin. Joissakin tapauksissa (esim. vihki- ja kihlasormukset) jatkan suunnittelua tietokoneella 3D mallinnusohjelmalla. Sillä on mahdollista tehdä yksyhteen kuva valmiista tuotteesta. Suunnitteluvaiheessa mietin tarkkaan myös käytettävät materiaalit. Periaatteeni on käyttää AINA aitoja, kestäviä ja hyvälaatuusia materiaaleja!
Tässä tapauksessa oli tärkeää, että koruja pystyisi hypistelemään ja samalla myös testaamaan miten kauan valmistukseen menisi aikaa ja kuinka kestävä korusta mahdollisesti tulisi. Silloin kun tehdään suuria sarjoja on erittäin tärkiää, että korut valmistuu nopeasti ja että materiaalit varmasti kestää! Tein protoversioita oikeista materiaalista. Kun on kyseessä kaksi ihan eri alalla olevaa henkilöä, niin yhteistyö on helpompaa ja saman kielen puhuminen on sujuvampaa, kun vastakkaisella osapuolella on kädessään tuote, jota voi arvioida.
Ensimmäisiä malleja teen yleensä viisi ja niistä lähdetään hiomaan yhtä hyvää. Sitten keskustellaan ja mietitään yhdessä mitä poistetaan, yhdistellään, lisätään. Mikä on hyvää ja mikä on yleensäkkin mahdollista valmistaa.
Näitten korujen kohdalla on auttanut paljon se, että me molemmat ollaan samalla aaltopituudella tulevan tuotteen kanssa ja maku menee suurinpiirtein yksiihin :).
Sitten kun on päätetty mitä tehdään, alan tilaamaan materiaaleja, mietin rasiat, tuote esitteet ja muut asiat täysin valmiiksi. Kun kokopaketti on valmis, sitten vaan hommiihin.
Nämä korut ovat kaikki täysin käsityönä valmistettuja. Lähes kaikki korun osat on valmistettu käsin. Valettuja osia ei ole ja jokainen hela, lukko, lenkki ja riipus valmistetaan täällä minun kotopajassani yksi kerrallaan. Tarkastan vielä, että kaikki varmasti ymmärtävät, että minulla ei ole sellaista konetta mihin laitan toiseen päähän hopiat ja helemet ja toisesta päästä kones puksuttaa valmiita koruja suoraan pakkauksiihin, vaan jokainen korun osa syntyy käsien kautta.
No nyt joku heti miettii, että hionko kaikki kivetkin itte, niin en... hyvänen aika en! Yhteen tilaukseen (1-2 viikon välein) minulta menee n. 1600 kivihelmeä! Siinä olis hommaa pienelle kylälle, että se olis mahdollista. Lisäksi rannekoruun tulevien irtohelojen rengaslukot tilaan valmiina.
Sitte, kun kaikki on valmiinan niin aletaan pakkaamaan koruja. Tässä vaiheessa on AINA aivan tolokutoon kiirus, joten koko perhe osallistuu pakkaamiseen. Totta, käytän hyväkseni lapsityövoimaa, mutta lievantävänä asianhaarana on, että se on kotimaista ja tottahan pienet näppärät kädet ansaattoo myös palakan hyvästä työstä :).
Ajatuksena oli valmistaa yksi riipus ja lopputuloksena oli että tuotevalikoimiin tuli riipus, helmikaulakoru, helmi rannekoru ja 5 erilaista keräilyhelaa :). Koruja myydään vain Lauri Tähkän nettikaupassa ja keikoilla. Käykäähän kurkkaamassa valmiita tuotteita kaupan sivuilla
Minä en voi sietää sanaa kotoilu. Se on kaikista maailman sanoista ärsyttävin! Milloinka tavallisen arjen elämisestä on tullu trendikästä kotoilua!?!?
Jossakin määriteltiin, että sana KOTOILU on arjen luksusta, keskitetään elämä enemmän kotiin, leivotaan, sisustetaan, tehdään käsitöitä, säilötään, laitetaan yhdessä ruokaa, pyydetään ystäviä kylään ja vietetään aikaa perheen kanssa...
Voi hyvänen aika! Onneksi täällä "maalla" tavalliset ihmiset elävät tavallista arkea juuri näin. He harrastavat sitten ihan jotakin muuta, kuten tsumpaa, pesäpallua, yleesurheelua, kuarolaulua tai ihan vaikka mitä vaan, mitä Kansalaasopiston kurssitarjonnasta vaan kulloonki sattuu löytämähän.
Onkohan tässä nyt vahingossa päässyt käymään niin, että samat ihmiset joilla on alunperin ollu kova hinku pois vanhoista tavoista, tavallansa pois perinteisestä naisen muotista luomaan vaikka sitten omaa uraa... ovat saaneet takaportin palata kotiin tekemään perinteisiä naisten töitä, eli kotoilemaan.
Taitaas kuolla nauruhu tämän kylän akat, ku tiätääs mitä muualla "kotkotetahan" :D!
Tässä meikkis vähä huilaa soffalla ja lämmittelee jalakojansa rankan kotoilun jälkeen
Mukavaa alakavaa viikkoa, lumi tuli maahan ja ens viikolla päästään aukoomahan joulukalenterin luukkuja!
Työni on mukavan monipuolista. Tapaan suunnitella 1-2 viikkoa kerrallansa, kuinka työni teen ja missä järjestyksessä. Saman aikaisesti teen yleensä useampaa hommaa. Jos joku työ ei etene ja tarvitsen juuri siitä hommasta huiloota , siirryn toisen työn kimppuun. Suurempia sarjoja valmistettaessa tulee välillä sellaisia työvaiheita jolloin joutuu odottelemaan. Silloin on hyvä olla pöydällä varatyö josta voi jatkaa, että työpäivästä tulisi tehokas.
Ainoastaan vihkisormukset teen alusta loppuun niin, etten keskeytä työtäni kuin vasta sitte kun sormus on valmis. Korjaustöille varaan yleensä kokonaisen päivän ja teen samalla useamman ketjukorjauksen tai sormuksen koon muutoksen.
Tässä muutama kuva viimeviikon töistä.
Huomenna saan pajalleni kaveriksi työharjoittelija-Annin, joka tulee auttelemaan mua töissäni seuraavat 10 viikoa.
MAHTAVAA! IHANAA! HUIPPUA!
Pajallani on huomisesta ruveten neljä työtätekevää kättä ja keskustelukumppani. Kaffipaussilla on kaffiseuraa. Suunnittelutyössä on mielipiteen antaja. Työtehot tuplaantuu ja valamista tulee nopeammin. Mullon loppuvuodeksi työkaveri,
Pihalla on jo talventulon tuntua. Lakeuksilla puhaltaa kylymasti. Talo lämpiää puilla, tuvassa takka ja leivinuuni, makuukamariis on pönttömuurit ja keittiössä Porinmatti, mutta vanahan talon lattialautojen välistä vetää.
Huopikkaat pitää koivet lämpöösinä ja askeleen asteen verran notkempana.
Kuvassa ylhäällä vasemmalla on mun lempparit! Porukan lämpöösimmät. Nilkkurimalli jossa on kiinniommeltuna säärystimet. Ylhäällä oikealla on salonkikelpoiset tossut "parempien vierahien" kyläälyä varten. Alhaalla vasemmalla on mun työ kenkäni ja nämä kyllä peittoaa "kroksit" mennen tullen. Oikealla on parhaimmat pihatossut... paras ja paksuin pohja meinaan noin pihakäyttöön.
Tässä olis sitten semmoosia huopikkaita joista haaveilen. Lempparit on valkoiset huopalapikkaat. Pitääskö kirjoottaa jo ny pukille jotta kerkiää sitte pukki kattella värkit ja teherä tossut valmiiksi iliman viimetippaa. No jos ei kerkiä tekemään, niin voinhan mä tässä samantein laittaa linkit sivuille mistä niitä saa kätevästi ostettua ;)
Niin ja mainittakoon että noita mulla jo olemassa olevia huopikkaita valmistaa Lahtiset, siellä on myös hienoja Aki Choklatin suunnittelemia Design huopakenkiä.
Mukavaa alkavaa syyslomanjälkeistä viikkoa kaikille. Äläkäähän enää roikootelto vähiis vaattehis, jot´tetta tuu kipiäksi!
Tällääsen hirvittävän vaikian vuoden jälkeen on ihanaa todeta, että mun elämäni on saanut taas sävyjä. Oon eläny aikaa jolloin on vain yksi mieli, yksi tunne (joka ei oo edes mikään tunne, vaan pelekkä olotila). Sellaanen oleminen on mulle niin vierasta. Minä oon aina ollu ihminen, joka nauraa yhtä lujaa ku huutaa, sisällä kuplii välillä ilosta ja välillä murheesta. Välillä on täyttä onnea ja välillä täyttä dramaa. Sitten yht´äkkiä on sellaases olotilas, jottei oon mitää olotilaa.
Vaikka sitä on välillä syvällä suossa, niin kaikesta seleviää kun on usko siihen että seleviää. Sanoon väelleni, jotta antakaa mun ny rääkyä rauhas. Kun aikani rääyn, niin minä tästä nousen taas uuresta pystyhy. No niin meni kevät rääkyen, kesä vaan olotilassa ja syksyn värien myötä mun päiväni alakoo täyttyä tunteista, naurusta, onnen hetkistä, draamaa unohtamatta... on päiviä, kun huomaan että sisällä kuplii taas niin jottei tierä kuinka olis ettei äänenhen nauraasi.
Jos joskus joudutte sellaiseen yhteen olotilaan, jossa on vaikea tuntea päivän hyviä hetkiä, niin alkakaa kirjata niitä ylös. Vähän niinkuin herättelette väkisin piilossa olevia tunteitanne. Ostakaa kirja johon merkitsette päivän Helmet, kyllä niitä on vaikka tunteet olisikin koko päivän samat. Kohtapian huomaatte, ettei niitä tarvitse enää erikseen kirjata ylös muistaaksenne niitä, vaan elätte niitä hetkiä tuntien ne oikeasti.
Vaikeina aikoina on myös hyvä pakottaa ittensä nauramaan väkisin. Me kehiteltiin tyttärenikanssa perjantai-illan ratoksi hahmot ILOISET POSTELIJOONIT. Perjantai-iltaisin pakkaamme sen viikon korjaustyöt, asiakastilaukset ja laskut autoon ja lähdemme ajelemaan ympäri maakuntaa jakaen tuotteet, korut, liput ja laput asiakkaitten postilootiin. Päätimme, että vaikka ei naurata niin nauretaan sitte vaikka piruuttamma. Jokaisen postilaatikolla käynnin jälkeen suoristimme kurkkumme näyttävästi kohti taivasta kuin kurjet ja päästimme ilmoille makoosat tekonaurut. Niin kauan piti nauraa, jotta alkaa oikiasti naurattaa... tepsii aina, koittakaa vaikka :D.
Tällä viikolla olen vihdoinkin saanut siivottua loputkin paffilaatikot, liput, laput jokka muistutti mua liikkeen ajoilta pois nurkiista. Kaikki on nyt arkistoituna, nätissä rivissä, omilla paikoillaan yläkerran vintillä, pölyyntyköön sielä! Nyt tuntuu kepiältä mielessä ja kropassa!
Aika vaan kuluu ja kuluu. Nyt eletään tämän vuoden kiireisintä aikaa työrintamalla. Uusia tuulia puhaltaa joka suunnasta ja työtä on joka tunnille päivässä. Ihanaa! Muistan sanoa joka päivä, jokaisella askeleella matkalla työhuoneelle ( sinne on muuten 21 askelta :))kuinka ihanaa se on että minulla on töitä!
Vielä en voi kaikkia paljastaa mitä oon tekemässä, mutta eiköhän ne asiat tästä kohta seleviä ja sitten laitan kuvia tännekkin.
Laitan tähän muutaman kuva kastelahjoista, mitä olen tehenyt tässä kiiruhien välissä. Ensimmäinen koru on valmistettu pienelle Kiinalaiselle tytölle, joka sai ihanan kodin ja perheen täältä Suomesta. Korun on nimeltään Pioni, Kiinan kansalliskukan mukaan. Korua suunnitellessani mietin, että tyttö voisi näin pitää pienen muiston mukanaan synnyinmaastaan.
Toisessa kuvassa on pikkuruisen pienet makeanvedenhelmet naapurin tytölle, joka sai kasteessa nimen Ella-Maria Ingrid. Ihana tyttö ja Kaunis nimi!
Mukavaa loppuviikkoa ja koittakaa kestää sateita, kyllä se siitä kohta valakooseksi muuttuu!
