Marraskuu

Näitä lusikkakoruja on Suomenmaa pullollaan, mutta mulla jäljellä muutama yksittäinen lusikka vanhan kultasepänliikkeen jäämistöstä ja ne on helpompi laittaa kiertoon koruina, kuin lusikkana.

Tässä on Marraskuun kuukausilusikka laitettu paloiksi ja uudelleen käyttöön. Kiva lahja esim. kummitytölle, joka on syntynyt tässäkuussa :).

Rannekoru, hopeaa

kaulakoru, hopeaa

Mukavaa Marraskuista viikonloppua, kohta ollaan jo Joulukuussa!

YHYREN KUVAN TÄHÄREN

Onneksi ei tarvitte enää odottaa filmiä kehystyksestä tietääkseen onnistuiko kuva. Piti saada sellaanen edustava otos tyttärestä... 

Ei ollu heleppoa, vaikka äiteen mielestä maailman suloisin onki :D

Tässä olis palanu filmirullallinen yhden kunnon kuvan ottamiseen. 

 

Eino ja Ezio- kaksi killisilimää

Tyhjäsin kamerasta kuvia. Ihania Einon ottamia otoksia ittestänsä ja sen kissasta Eziosta :D. 

Nyt onki niin kauhian synkkää pihalla, että illat tahtoo mennä sisällä viettäen kissanpäivä soffalla ja sängyllä makoollen. 

Tavoostani poiketen oon jo kollannu tänään Jouluvalolaatikolla ja ripustanu ensimmääset valot... kiva fiilis. Mukavaa viikonloppua. Me saamme vieraita, I-HA-NAA!!!

Lintuaiheita yhteen syssyyn

Hassua kuinka sain kolme lintuaiheista riipusta työstettäväksi saman aikaan! Ihan erilaisilla ajatuksella ja fiiliksellä lähdettiin kuhunkin työhön...

PII PII PIKKUINEN LINTU,

pakottaako jalkojas,

Koivun oksalla ollessas,

nurmikolla nukkuissas?

Tässä työssä halusin luoda ihanan muistokorun tyttärelle. Riipuksessa on käytetty pohjana Isän vihkisormusta ja äidin muistosormusta. Sormuksia ei haluttu sulatettavan, vaan tahdottiin että leimat ja kaiverrukset säilyisivät.

Riipuksessa on sukupuu, jonka oksalla kaksi lintua, isä ja tytär. Äitinä kuu, näyttää valoa elon tielle.

KUOVIT

Hääpäivän lahja Vaimolle. Korussa Kuovi pariskunta, mies ja nainen, kuusi ketjua kuovien välillä merkkaa lapsia Aurinkosymbolit lukossa nivoo koko perheen yhteen toivottaen ikuista onnea, valoa, hyvää elämää, voimaa ja toivoa.

Ihana työ tämäkin. On aina suuri ilo ja kunnia tehdä töitä miesten kanssa, jotka todella haluavat yllättää rakkaansa uniikilla, henkilökohtaisella korulahjalla... 

hienoja hetkiä minun työssäni! 

UKKO METTOO

Korulahja vaimolta metsämiehelle. Hauska työ, joka sai alkunsa siitä muutamanviikon takaisesta yhteentörmäyksestä Mettoon kanssa... :D

Hevoostelua

Kyllä meillä on tekemistä piisannu. Kersat on ny innostunu hevoostelemahan...tai ponistelemahan kuinka sen nyt oikiammin sanois. 

Harrastuksesta ei saa puhua, vaan ihan perus ajanvietteestä. Eino kehuu, jotta jos menee harrastamiseksi niin siitä tulee pakkoa ja se ei oo enää kivaa. Joten pidetään siitä kiinni, että meille on rantautunu tälläänen kokopäiväänen ajanviete. 

Seinäjoella,täs Ilmajoen likipitäjäs on sellaane ponitalli missä pääsee pikkurahalla sekä ratsastamaan, että ajamaan poneilla. Kivan kotoonen paikka ja mukava henkilökunta. 

 No sitte meille tänne kotiin on vilja-aittaan ilimaantunu toinen talli. Kivaksi ovat kersat tallin laittanehet ja ovat saaneet mummalta hoitohevoosenki sinne, jotta kyllä sielä hoidettavaa piisaa. Neljä hevoosta ja serkkuflikan vuokraponi ja mumman hoitohevoone. 

Näitä keppihevoosia on meirän mumma väsänny aikojen saatos jokaaselle lapsenlapselle vähintäänki kaksi/kersa ja myös jokaaselle nukelle on tehty omansa (ja niitä on mooooonta) ja sitte vielä kun mumma taantuu kersojen kans samalle tasolle aikaajoon (ihan niinku mummaan kuuluuki), niin sillä on tietenki omat ponit ja hevooset leikkien varalle. Kivaa ajanvietettä siis ikään ja kokoon katsomatta.

On se mahtavaa, että täälä meidän uudessa kodissa pääsöö nämä hevooset ja ponit vihroonki arvoosellensa paikalle, pois leikkikamarein nurkiista...kiva loma tulossa!

Perjantain kunniaksi tarjoillaan muutama timanttisormus

MUKAVATA VIIKONLOPPUA!

Kissinpäiviä kiireestä huolimatta

On ollu niin monenmoosta, mistä olis pitäny keriitä kirjoittaa. Kyllähän sitä kirjoottaas, mutta että saa ladattua niihin kuvia, siihen ei oo ollu aikaa.

Aika kuluu töitä tehden ja kotia laittaes... (oikiasti mä en saa yhtään asiaa paikoilleen, aika menee lähinnä tuumates ja kolehien vaihtamises paikasta toiseen ja taas takaasi edelliseen).

Olin viimeviikolla Tampereella Riuttu säätiön järjestämässä Kädentaitojen seminaarissa. Sain kutsun mennä puhumaan luovuudesta. Hieno iltapäivä ja kertakaikkiaan mahtavia puheenvuoroja. Oli oikee tosissaan luova iltäpäivä. Näin yksin työtä tekevälle tuntui mukavalta jakaa ajatuksia kaltaastensa kanssa.

Kotimatkalla törmäsin valtavaan lintuun. Pimiällä taipalehella en uskaltanu nousta autosta kattomaan kuinka kävi. Tömähdys oli niin isoo, että tiesin, jotta siitä ei lintuparka selvinny hengissä. Kotona havaattin jotta kyllä, lintu oli isoo ja kyllä se henkensä menetti. Olin ajanu 100 kilometriä Ukkomettoo katolla olevassa suksitelineessä!!! 

Surullinen näky, mutta en voinu pirätellä naurua, oli niin älyvapaa tilanne, kertakaikkiaan!

Meille on kotiin tullu myäs kaksi ihanaa kissinpoikaa... tai niin me ajattelimma. Nyt on kuiteki havaattu että toinen on tyttö ja toinen poika. Einon kissa on nimeltään Ezio Audithore Da Firenze Köykkä ja Ellin kissi on Killi Killinen. Mä niin rakastan kissin pehemoosia tassuja, söpöjä naamoja tupla kehräystä ja pehmoosia tassun sipaasuja. Kaiken kiiruhun keskellä täälä elellään kissanpäiviä joka päivä.