Muresta iliman murehia

Minä en tahtoosi valittaa ja ruikuttaa. Minä en yhtää tykkää siitä. Mä aina toivon, että jokahinen kasaas ittensä ja jättääs ruikuttamisen ja kaikellaasen huokaalemisen vähemmälle. Niin mäki koitan tehdä. Mä kyllä pyrin olemaan iloonen ja positiivinen... silloonki ku en millään jaksaasi.

Meillä on ollu mahrotoon kevät, järjetöön kesä ja mielipuolinen syksyn alku. Mä en ny tahro saada itteeni kasattua, vaan oon vaipumas matalapaineen puolelle taas! Mä inhuan tätä olotilaa ja kova hinku on siitä pois. Kaikkia kivaa tapahtuu, mutta mistää ei jaksa äänehen iloota.

Syytä murheeseen ei oo, roppa vaan ei jaksa iloota. 
Hetken ku sais kaikes rauhas huilia, hengittää kaikes rauhas sisälle ja pihalle ja antaa syrämmelle aikaa tasaantua normaaliin elämän sykkeeseen. 

Tarkastin Einon läksyt ehtoosta... se on niin Rakas poika! 
Täytyy ehdottomasti pian alkaa toteuttamaan poijan toivetta!