Elämässä on taas värejä ja tunteissa sävyjä :)

Tällääsen hirvittävän vaikian vuoden jälkeen on ihanaa todeta, että mun elämäni on saanut taas sävyjä. Oon eläny aikaa jolloin on vain yksi mieli, yksi tunne (joka ei oo edes mikään tunne, vaan pelekkä olotila). Sellaanen oleminen on mulle niin vierasta. Minä oon aina ollu ihminen, joka nauraa yhtä lujaa ku huutaa, sisällä kuplii välillä ilosta ja välillä murheesta. Välillä on täyttä onnea ja välillä täyttä dramaa. Sitten yht´äkkiä on sellaases olotilas, jottei oon mitää olotilaa. 

Vaikka sitä on välillä syvällä suossa, niin kaikesta seleviää kun on usko siihen että seleviää. Sanoon väelleni, jotta antakaa mun ny rääkyä rauhas. Kun aikani rääyn, niin minä tästä nousen taas uuresta pystyhy. No niin meni kevät rääkyen, kesä vaan olotilassa ja syksyn värien myötä mun päiväni alakoo täyttyä tunteista, naurusta, onnen hetkistä, draamaa unohtamatta... on päiviä, kun huomaan että sisällä kuplii taas niin jottei tierä kuinka olis ettei äänenhen nauraasi. 

Jos joskus joudutte sellaiseen yhteen olotilaan, jossa on vaikea tuntea päivän hyviä hetkiä, niin alkakaa kirjata niitä ylös. Vähän niinkuin herättelette väkisin piilossa olevia tunteitanne. Ostakaa kirja johon merkitsette päivän Helmet, kyllä niitä on vaikka tunteet olisikin koko päivän samat. Kohtapian huomaatte, ettei niitä tarvitse enää erikseen kirjata ylös muistaaksenne niitä, vaan elätte niitä hetkiä tuntien ne oikeasti.

Vaikeina aikoina on myös hyvä pakottaa ittensä nauramaan väkisin. Me kehiteltiin tyttärenikanssa perjantai-illan ratoksi hahmot ILOISET POSTELIJOONIT. Perjantai-iltaisin pakkaamme sen viikon korjaustyöt, asiakastilaukset ja laskut autoon ja lähdemme ajelemaan ympäri maakuntaa jakaen tuotteet, korut, liput ja laput asiakkaitten postilootiin. Päätimme, että vaikka ei naurata niin nauretaan sitte vaikka piruuttamma. Jokaisen postilaatikolla käynnin jälkeen suoristimme kurkkumme näyttävästi kohti taivasta kuin kurjet ja päästimme ilmoille makoosat tekonaurut. Niin kauan piti nauraa, jotta alkaa oikiasti naurattaa... tepsii aina, koittakaa vaikka :D.

Tällä viikolla olen vihdoinkin saanut siivottua loputkin paffilaatikot, liput, laput jokka muistutti mua liikkeen ajoilta pois nurkiista. Kaikki on nyt arkistoituna, nätissä rivissä, omilla paikoillaan yläkerran vintillä, pölyyntyköön sielä! Nyt tuntuu kepiältä mielessä ja kropassa!

Huomenna on Kansallinen Epäonnistumisen Päivä.Päivä jolloin pessimistikin voi juhlia!!!

Iloiset postelijoonit, toista jo nauratta oikeasti ja toista vasta hymyylyttää.