Tarinoita, muistoja, koruja

Olen miljoona kertaa todennut, että teen työtä jota kukaan ihiminen ei tällä planeetalla tarvitse, teen ihmisille tuotteita jota kukaan ei tällä planeetalla tarvitse. Väännän päivät, illat ja kesääsin jopa yöt ihmisille koruja, joita ilman he taatusti tulevat toimeen... Mutta en pysty heti nimeämään yhtään asiaa tai esinettä mihin liittyy niin paljon muistoja, tunteita, elettyä elämä, historiaa, tarinankerrontaa kuin koruihin liittyy.
  
Tarinankerrontaa jo toisessa tai kolmannessa polvessa: "Tasan 70 vuotta sitte Mumma ja Paappa oli kuulemma menny hevoosella köpötellen Vaasaan kihilakaupoolle. Päivä oli ollu aivan pilivetöön ja aurinko oli paistanu koko matkan... linnut lauloo ja keltasirkku oli seurannu pihatieltä kauas puoleen väliin matkaa... mummalla oli ollu päällänsä vaaleansininen kesäleninki ja paappa oli lauleskellu koko matkan hyväntuulisena ja pitäny mummaa hellästi vyötäröltä, aina montunkohtaa vetäny vähän likemmäs ittiänsä... "

Näitä ihania tarinoita kuulen viikoittain! On ihanaa päästä kurkkaamaan ihmisten muistoihin!

Mitenkähän tämänkin sormuksen tarina jatkuu ja muuttuu vuosikymmenien ja satojen kuluessa! 

Tässä on jo palanen pariskunnan yhteistä elämää.

Aviomies halusi muistaa vaimoaan 30 yhteisen avioliittovuoden kunniaksi. Sormuksen runko on keltakultaa, yhteinen elämänlanka kiertää valkokultaisena nauhana sormusta. Avoiparin neljä lasta saivat omat timanttinsa matkan varrelle. Lastenlapset saivat punakultaiset lehdykät. Lehdyköitä voidaan myöhemmin lisätä, mikäli lastenlapsia ilmaantuu vielä lisää... ja tietenkin 30 pientä timanttia merkkaamaan jokaista yhteistä avioliittovuotta. Allianssiin istetettu katkeamaton timanttinauha merkkaa ikuista rakkautta.

 Voi huokaus...ihanan romanttista, eikös vain ookki!?!